Angel-a valkokangas

Luc Besson on jättänyt jälkensä viihdemaailmaan naisten kautta. Angel-A seuraa Nikitan, Fifth Elementin Leeloon ja Jeanne D’Arcin viitoittamaa tietä.

Bessonilla on kummallinen suhde naisiinsa. Neljä tytärtä kolmen eri naisen kanssa lienee antanut perspektiiviä, joka elokuvissa on muuntunut yhdistelmäksi madonnaa ja huoraa, siveellistä ja paheellista, kiellettyä ja houkuttelevaa. Samaa kuviota mies toistaa jälleen elokuvansa Angel-A päähenkilön Angel-An kohdalla.

Angel-A kirjaimellisesti putoaa Andrén elämään. Pahasti velkaantunut ja sitä kautta alamaailmaan sotkeutunut mies päättää lopettaa turhan elämänsä, mutta päätyykin pelastamaan sillalta itsemurhaa yrittäneen naisen. Kiitollisena nainen ryhtyy auttamaan Andrén velkojen maksussa ja samalla miehen huonon itsetunnon, epävarmuuden, hyväuskoisuuden ja ennen kaikkea hyväsydämisyyden kanssa.

Valheisiinsa sotkeutuneen surkimuksen elämässä topakka neitonen onkin todellinen siunaus. Bessonin aiemmista naishahmoista hän muistuttaa eniten Leeloota. Leeloo pelasteli mennen tullen koko maailmaa, Angel-Alle riittää yksi elämä. Naisia eniten yhdistävät virkistävä näkökulma ihmisten elämään sekä tietenkin juuri ja juuri peittävät vaatteet ja korostettu eroottisuus.

Päällisin puolin Angel-A vaikuttaa uudelta nukelta Bessonin galleriassa, ja elokuva leikkii olevansa erilainen tapaus miehen ansioluettelossa. Henkilöhahmoja on vain muutamia ja toiminnan sijasta keskitytään dialogeihin ja ihmissuhteisiin. Samoin ranskalaisuus nostetaan korostuneesti esille. Pintavaikutelma kuitenkin rapisee nopeasti ja tavaramerkit nousevat näkyville, erityisesti mieltymyksessä sarjakuvamaailmaan.

Mustavalkoinen kuvaus, still-kuvien käyttö, sarjakuvamaiset karikatyyrit ja huumori sekä ennen kaikkea sarjakuvaruutumainen kuvien asettelu leimaavat elokuvaa. Toisinaan lähes odottaa, että Besson värjäisi jonkin yksityiskohdistaan samoin kuin Rodriguez teki Sin Cityssään.

Kuuden vuoden ohjaustauon aikana Besson keskittyi käsikirjoittamiseen (mm. Taksi-elokuvat) ja tuottamiseen. Angel-A onkin varsinainen tekijyyden näytetyö. Besson on ohjannut, kirjoittanut ja tuottanut teoksensa, mutta ennen kaikkea mahduttanut siihen kaikki ne kliseet, joilla häntä on kuvailtu. Riskaa peliä, mutta tällä kertaa lopputulos on kohtuullisen onnistunut. Suuri kiitos kokonaisuudesta kuuluu norjalaiselle Anja Garbarekille, joka on säveltänyt musiikin elokuvaan. Äänimaailma ja musiikki täydentävät miellyttävästi visuaalista maailmaa.

Besson yrittää elokuvassaan paljon, mutta tekee sen onneksi kevyemmin ja ilmavammin kuin Jeanne D’Arcissa. Tällä kertaa katsojan ei tarvitse korvennella penkillään, vaan karikatyyriset hahmot kantavat elokuvan lävitse. Elokuvan heikkoutena ovat turha alleviivaaminen ja myötähäpeää herättelevä lopetus. Omien tuotemerkkien yhdistäminen uuteen lähestymistapaan jää keisarin uusien vaatteiden tasolle, mutta toisaalta elokuva on herkullinen viihdepala ohjaajalle ominaiseen tyyliin.