Puhu hänelle kotikatsomo

Pedro Almodóvarin tyylikkäimpiin ohjauksiin kuuluva Puhu hänelle esittelee kaksi paria, härkätaistelija Lydian (Rosario Flores) ja toimittaja Marcon (Darío Grandinetti) sekä tanssija Alician (Leonor Watling) ja hänen hoitajansa Benignon (Javier Cámara). Lydia loukkaantuu härkätaistelussa ja vaipuu vegetatiiviseen tilaan, Alicia on ollut koomassa jo usean vuoden.

Elokuva on täynnä yhteensattumia ja olosuhteiden yhteen heittämiä ihmisiä, jotka etsivät, ja ajoittain löytävät, turvaa toisistaan. Musiikki ja tanssi näyttelevät elokuvassa hyvin voimallisia osia johdatellen päähenkilöiden tunnetiloihin. Mieleenpainuvia ovat etenkin Caetano Veloson puutarhajuhlissa laulama ”Cucurrucucú paloma” sekä katkelmat koreografi-tanssija Pina Bauschin teoksista.

Elokuvan alussa teatterin esirippu aukeaa ja lavalla esitetään Bauschin ehkä tunnetuinta nykytanssiesitystä Café Müller, jossa valkoisiin yöpaitoihin puetut naiset tanssivat tyhjässä kahvilassa kuin unissakävelijät ja mustapukuinen mies raivaa tuoleja ja pöytiä heidän edestään. Katsomossa istuvat sattumalta vierekkäin Marco ja Benigno. Marco itkee, Benigno huomaa sen ja kertoo tästä myöhemmin koomassa olevalle Alicialle. Koska Lydia ja Alicia ovat koomapotilaita samassa sairaalassa, Marco ja Benigno tutustuvat toisiinsa ja ystävystyvät. Päähahmojen taustatarinat kerrotaan takaumin.

Vaikka juonenkäänteet ovat välillä puistattavia, elokuva tihkuu inhimillistä lämpöä ja ymmärrystä henkilöhahmojaan kohtaan. Hahmot ovat syvällisiä, kokonaisia ihmisiä puutteineen ja haavoineen. Etenkin Grandinetti ja Cámara vakuuttavat elokuvan pääosissa. Vaikutuksen tekee myös Geraldine Chaplin Alician tanssinopettajana.

Elokuvaa voisi kuvata monitaiteelliseksi, sillä tarinankerronnassa hyödynnetään musiikin ja tanssin lisäksi myös hyvin kinkya mykkäelokuvaa. Nimensä mukaisesti siinä on myös paljon puhetta, mutta ei yhtään ylimääräistä sanaa. Kuvaus, leikkaus ja siirtymät eri tunnelmien välillä ovat hyvin taidokkaita, mutta eivät vie huomiota näyttelijöiltä ja heidän vahvalta läsnäololtaan.

Almodóvarin elokuville tyypilliseen tapaan teos rakentuu vahvan tematiikan ympärille, jota tietyt toistuvat motiivit korostavat. Puhu hänelle kertoo moniulotteisesti toiselle ihmiselle omistautumisesta, joka menee joskus äärimmäisyyksiin, sekä rakkauden monista muodoista. Sade ja kyyneleet vievät tarinaa eteenpäin yhtä vahvasti kuin puhe, ja joskus puhuttelevinta on pysyä hiljaa.