American Vagabond valkokangas

Marc Singerin hieno Dark Days -dokumentti (2000) käsitteli vuosituhannen vaihteessa asunnottomien elämää New Yorkin junatunneleissa. Mustavalkoinen dokumentti tarkasteli lämmöllä ja ymmärryksellä pitkäaikaisasunnottomien elämää ja löysi siitä omanlaistaan kauneutta. Samojen aiheiden jäljillä on Susanna Helke uudella dokumentillaan American Vagabond. Hänen innoittajanaan on toiminut tutkimus, jonka mukaan noin 20–40 % amerikkalaisista asunnottomista nuorista on kodittomia seksuaalisen suuntautumisensa takia. Kodeistaan pois ajetuille nuorille suurkaupungit, erityisesti San Francisco, näyttäytyvät mahdollisuutena aloittaa uusi elämä.

Rakastuneet James ja Tyler karkaavat yhdessä San Franciscon suvaitsevampaan ilmapiiriin, kun Jamesin isä uhkaa erottaa pojat toisistaan. He saavat kuitenkin pian huomata, että yhteisöllisyydestään ja sallivuudestaan tunnettu Castron kaupunginosa ei olekaan yhtä avoin kaikkia kohtaan. Ilman rahaa ja tuttavia kaupunkiin saapuneet pojat löytävät itsensä elämästä puistojen pimeissä nurkissa yrittäen löytää kosketuspintaa paikallisiin yhteisöihin. Ainut syy jatkaa ponnistelua eteenpäin on rakkaus.

James ja Tyler eivät ole samassa tilanteessa kuin Marc Singerin Dark Daysin pitkäaikaisasunnottomat, jotka ovat kotiutuneet omaan elämäänsä. Pojat yrittävät erottaa itsensä toisista ”oikeista ” kodittomista jo ulkoisella olemuksellaan. Kantamukset piilotetaan ja työtä haettaessa sähköposti sekä kauluspaidat voivat osittain peittää kodittomuuden. He näkevät paljon vaivaa sulautuakseen suurkaupungin ihmisvirtaan, mutta vaikka usko huomiseen on vahva, alkaa puistoissa nukkuminen verottaa myös parisuhdetta. Vaikka erottamattomuus on syy, miksi he asuvat ulkona, on se myös asia, joka pitää heidät hengissä.

Helken ja Marko Luukkosen upeassa kuvauksessa on löydetty tarinan ydin. San Franciscon ihmisvilinässä toisiinsa tarrautuvat James ja Tyler ovat yhdessä kaiken ulkopuolella. Useissa kuvissa pojat on kuvattu tapahtumien sivussa, hieman irrallaan kaikesta, mutta silti läsnä. Ero muihin kaupungin asukkaisiin käy parhaiten ilmi jaksosta, jossa James kuljettaa Tyleria läpi juhlivien ihmismassojen. Ihmisten täyttämät kadut ovat sulautuneet taustahälyksi, eikä maailmassa tunnu olevan muita kuin he kaksi. Poikien suhteen välitön rakkaus on saatu tallennettua kuviksi harvinaislaatuisella tavalla.

Pitkän uran tehnyt Helke on onnistunut yhdistämään American Vagabondissa dokumentaarisuuden ja kokeellisemman elokuvallisen ilmaisun. Kuvan ja tarinan suhteessa on kiinnostavaa säröä. Rankat kertomukset Jamesin ja muiden asunnottomien nuorten taustasta saavat vastapainokseen unenomaisia matkoja öisille kaduille ja puiston tummille poluille. Hitaasti hiipivissä kuvissa on runollista kaikua, mutta ne eivät yritä kaunistella tai romantisoida asunnottomuutta. Myös Samuli Kosmisen musiikki rakentaa unenomaista maailmaa, joka tasapainottaa paikoin ahdistavienkin tarinoiden jättämää ilmapiiriä.

American Vagabond iskee syvälle. Se ei kauhistele asunnottomuuden äärellä, vaan on löytänyt vivahteikkaan ja monisyisen tarinan synkästä aiheestaan huolimatta. Pelkkä kärsimystarinakaan American vagabond ei ole. Sen keskiöstä löytyy rakkautta ja toivoa paremmasta huomisesta ja jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvat ristiriidat ovat välillä sovitettavissa. Elokuvan melankolinen ilmapiiri voi silti jäädä kummittelemaan katsojan mieleen vielä pitkään sen päätyttyä.