Todellisuudesta ammennettua

Selma Vilhunen on niittänyt viime vuosina menestystä sekä lyhyiden ja pitkien fiktioiden että dokumenttielokuvien ohjaajana ja käsikirjoittajana. Vuonna 2012 ensi-iltansa saanut Pitääkö mun kaikki hoitaa? oli Suomen ensimmäinen Oscar-ehdokas lyhytelokuvien sarjassa vuonna 2014.

Pari vuotta myöhemmin valmistunut pitkä fiktio Tyttö nimeltä Varpu sai myös innostuneen vastaanoton, ja Vilhusen tuoreinta dokumenttielokuvaa Hobbyhorse Revolutionia (2017) on esitetty elokuvafestivaaleilla ympäri maailman. Se voitti viime vuonna Tampereen elokuvajuhlilla sekä Risto Jarva -palkinnon että kotimaisten pitkien elokuvien sarjan.

Vilhusen, Kirsikka Saaren, Elli ja Jenni Toivoniemen sekä Venla Hellstedtin vuonna 2010 perustama tuotantoyhtiö Tuffi Films on saanut melkoisen startin.

Teiniraskaus ja äärioikeisto samaan kässäriin

Hölmö nuori sydän syntyi käsikirjoittaja Kirsikka Saaren ja Vilhusen yhteistyönä, aivan kuten Oscar-ehdokas Pitääkö mun kaikki hoitaa?

Saaren idea käsikirjoitukseen perustui osittain omiin kokemuksiin, sillä hänen paras ystävänsä oli tullut äidiksi 16-vuotiaana. Saarea hämmästytti yhä, miten luottavaisesti nuoret naiset silloin suhtautuivat tulevaisuuteen. Hän halusi kirjoittaa myös viimeisen vuosikymmenen aikana nähdystä äärioikeiston noususta ja rasistisen puheen normalisoitumisesta.

Lisäksi Saari on itsekin kotoisin Itä-Helsingistä, joten ympäristö oli jo entuudestaan tuttu.

Idea käsikirjoitukseen kristallisoitui nuoressa miehessä, josta hän oli kuullut kampaajaltaan. Tämä 15-vuotias poika oli ollut yöllä sairaalan parvekkeella röökillä ja hänestä oli tulossa isä. Poika oli uhkunut itseluottamusta ja kertonut, miten hänestä tulee hyvä isä ja miten hän pystyy kyllä hoitamaan kaiken.

Tästä pojasta syntyi käsikirjoituksen itu.

Nuorten suuhun sopivaa puhetta

Nuoria päähenkilöitä Kiiraa ja Lenniä näyttelevät Rosa Honkonen ja Jere Ristseppä, joista jälkimmäinen tekee debyyttinsä elokuvassa. Tarina kerrotaan pääosin Lennin näkökulmasta.

Vilhusta jännitti kuvausten lähestyessä, miten hän onnistuisi kuvaamaan teini-ikäisen pojan kokemuksia välttäen pahimmat kliseet. Niin että käsikirjoitus tuntuisi elävältä elämältä ja siitä välittyisi aito tuntemus siitä, miltä tuntuu olla nuori mies Itä-Helsingissä.

Koska itselläni ei ollut kosketusta näihin kokemuksiin, olin vähän huolissani. Kerroin näistä huolista näyttelijöille ja heistä oli suuri apu. Kysyin Jereltä aivan suoraan, että lähdetäänkö yhdessä tutkimusmatkalle näyttelemisen ja kertomisen maailmaan. Ja että voitko ottaa minut mukaasi nuoren miehen elämään.

Nuoret saivat harjoituksissa ja myöhemmin vielä kuvauksissa muokata käsikirjoitusta omaan suuhun sopivaksi. Lisämausteen henkilöiden väliseen kemiaan valkokankaalla tuo myös se, että päähenkilön parasta ystävää Myldeä näyttelee Joona Helenius, joka on Ristsepän paras kaveri myös oikeassa elämässä.

"Elokuva tapahtuu Lennin kasvoissa"

Kun Kiira tulee raskaaksi ja päättää pitää lapsen, on päähenkilö Lenni yhtäkkiä vakavan haasteen edessä.

Lenniltä puuttuu malli siitä, miten olla vahva mies ja isä. Hän on aika yksin ja etsii roolimalleja sekä suuntaa elämälleen. Aikuista joka olisi kiinnostunut hänestä ja joka antaisi vastauksia hänen kysymyksiinsä. Tässä tilanteessa naapurin äärioikeistolainen Janne (Ville Haapasalo) on hahmo, josta Lenni löytää turvaa, Vilhunen kertaa.

Kuvauksen johtoajatuksena oli tilan antaminen näyttelijäntyölle ja tilanteiden läheltä seuraaminen.

Olimme jo aloittaneet kuvaukset, kun minulle kirkastui, että tämä elokuva tapahtuu Lennin kasvoissa. Miten kohtausten käänteet ja ydin näkyvät aina hänen kasvoillaan.

Vilhunen halusi antaa kuvauksissa näyttelijöille vapauden heittäytyä tilanteisiin. Tätä avitti myös kuvaaja Lisabi Fridellin asenne.

Hän on itsekin loistava heittäytyjä ja aina todella kokeilunhaluinen.

Keskustelua ja uskallusta

Vilhunen on tehnyt useamman elokuvan, joissa joko kaikki esiintyjät (Hobbyhorse Revolution, Ponitytöt) tai päähenkilö (Tyttö nimeltä Varpu) ovat olleet nuoria tai lapsia. Hänen mielestään aikuisten ja lasten kanssa työskentely on kuitenkin lopulta hyvin samankaltaista.

Erilaista on se, miten kuvauksiin valmistaudutaan. Nuorten kanssa tarvitaan enemmän keskustelua, jotta varmistutaan siitä, että he voivat hyvin ja tietävät mitä tapahtuu. Kerroin myös miten näyttelijäntyö on uskalluslaji ja kannustin heitä olemaan tosi rohkeita.

Itse kuvauksissa aikuisten ja nuorten kanssa työskentely ei kuitenkaan juuri poikkea. Kohtauksissa tehdään draamaa, jossa henkilöillä on erilaisia tahdon suuntia, se ei muutu miksikään, oli kyseessä sitten aikuiset tai nuoret.

#metoo tuonut uusia käytäntöjä alalle

Ohjaajan on hyvä pysyä kartalla siitä miltä näyttelijöistä tuntuu, sekä kuvausten aikana että niiden jälkeen. Näyttelijäntyö on melkoista oman itsensä likoon laittamista ja paljastamista, ja ohjaajan pystyttävä suojelemaan näyttelijää tässä tilanteessa.

Vilhunen on myös pannut merkille miten Me too -kampanja on tuonut uudenlaisia käytäntöjä elokuva-alalle.

Työhyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota tuotantoyhtiöissä. Nykyään tuotannoissa aika usein kerätään jälkeenpäin tietoja siitä, miten kuvaukset ovat menneet. Meillä Tuffi Filmsissä on laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma, josta kerromme myös kaikille uusille työntekijöille.

Suunnitelma on luettavissa netissä Tuffi Filmsin sivuilla, missä tuotantoyhtiö haastaa muut alan toimijat tekemään omansa.

Koko uutisen voi lukea tästä. 

 

Lue myös