Ei taustanauhoille

JP Siilin Ganes on poikkeuksellinen rocklegenda- tai suurmieselokuva, koska sen keskushenkilö on vielä elossa. Siilin mukaan oli tärkeä asia päästä Remun persoonaan käsiksi muutenkin kuin sekalaisia dokumentteja tutkimalla.

Vuosi sitten lööpit revittelivät Remun kommenteilla tekeillä olevasta Ganesista.

– Kun Remu sai käsikirjoituksen melkein valmiin version luettavakseen, niin siellä oli asioita, joista hän ei oikein ilahtunut. Kun Remusta on kysymys, niin hän ei pidä sanan säiläänsä myöskään vakan alla. Siellä oli ihan muutama perusteltu asia, jotka liittyivät hänen isänsä ja äitinsä kuvaukseen. Mutta jätin reagoimatta Remun omaan henkilöön liittyviin huomioihin, koska tämä ei ole omaelämäkerta.

Jännittävä Remu

Ohjaajaa jännitti Remun suhtautuminen valmiiseen elokuvaan. Siili ei ole missään ennakkonäytöksessä pelännyt niin paljon kuin Maximissa Remun takana istuessaan.

– Katselin hänen niskaansa, että mitähän tästä tulee... Tietenkin siinä pelossa, että jos hän ei pidä, niin se jos mikä on lööpeissä. Leffan alkuvaiheessa on kohtaus, jossa eräs punaiseksi maalattu nainen ilmestyy kuviin ja Remu on siinä vaiheessa, että ’Just noin! Just noin!’ Siinä vaiheessa kuului kauas, kuinka meikäläisen harteilta rojahti taakka.

Siili ei suoraan halua nimetä vaikutteitaan rokkileffan tekemisessä. Suuri perusvalinta oli se, että elokuvaa ei tehtäisi taustanauhojen kanssa. Näyttelijät soittavat itse elokuvan ääniraidalla ja erikseen tehdyllä soundtrackilla.

– Taustanauhojen kanssa puljaaminen on kiusallista ja lapsellista. Eero Milonoff lähti rumpujen treenaamiseen nollasta tai vieläkin kauempaa. Koekuvauksissa, kun olin päätymässä Käkään (Milonoff) Remuksi, kysyin häneltä että hoidatko tämän homman. Käkä sanoi että hän hoitaa, ja hoiti.

Punainen lanka

Elokuva vaatii myös alun, keskikohdan ja lopun.

– Elämässä ei useinkaan ole selkeätä punaista lankaa, mutta elokuvassa semmoinen on syytä olla. Halusin löytää keinot tehdä elokuvasta varsin selkeän tarinan. Sellainen juonellinen ranka, että se on kiinteä ja tiheä, eikä liian pitkä.

Lavastukseen liittyi omat haasteensa.

– Kertomus joka tapahtuu Helsingissä 1950–70-luvulla, erityisesti kaupunkimiljöössä, on huomattavan paljon kalliimpi rakentaa kuin nykypäivän tarina.

Ensi vuonna Siili ohjaa televisiotöiden lisäksi sairaalamaailmaan sijoittuvan jännityselokuvan. Ganesissa ohjaaja toivoo Remun henkilön ja yhtyeen energian välittyvän katsojalle.

– Laajemmin toivoisi, että elokuvani olisivat hyviä juttuja! Niin hyviä ne ovat, kuin on kulloinkin pystynyt. Välillä ne järkyttävät, koskettavat ja jakavat mielipiteitä. Välillä taas toivoo, että ihan kaikki tykkäävät.