Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Len Wiseman tekee komean ohjausdebyyttinsä goottikauhuleffa Varjojen valtakunnalla, jossa satoja vuosia kestänyt, ikiaikainen sota vampyyrien ja ihmissusien kanssa on tulossa synkkään päätökseensä. Koston jumalattaren kaunis ruumiillistuma, kuolemantuoja Selene (Kate Beckinsale) haistaa jonkin olevan vinossa vampyyrikartanossa, kun sijaishallitsija Kraven (Shane Brolly) tuntuu kieroilevan liian läheisesti ihmissusien kuolleeksi luullun johtajan, Lucianin (Michael Sheen) kanssa. Raa’an sodan keskelle joutuu ihmislääkäri Michael (Scott Speedman), josta ihmissudet ovat turhan kiinnostuneita. Kravenin käskyjä uhmaten, Selene herättää yhden vampyyreiden vanhimmista, Viktorin (Bill Nighy), pyytääkseen tämän apua salajuonen paljastamisessa. Verta, kipua ja suolenpätkiä vaativat taistelut kiihtyvät, kun alamaailman herruus on jälleen tavoiteltavissa.

Varjojen valtakunnan ilmapiiri on synkkä ja totinen, ja kolkon komeat puitteet vain lisäävät elokuvan tummansävyistä tunnelmaa. Wiseman suoriutuu kohtalaisesti toimintakohtauksista, mutta erityisesti hidastuksissa hän on onnistunut kiitettävästi. Kokonaisuudessaan kuvaus on melkoisen staattista, muutamaa kamera-ajoa lukuun ottamatta. Elokuvan kuvastossa glorifioidaan groteski, niin sisäinen kuin ulkoinen, ja vaikka verellä välillä asiaankuuluvasti mässäilläänkin, ei sen viihteellisyys peitä kokonaan alleen yhteiskunnallisesti vakavia teemoja. Kerronta ja tarina lähtevät aluksi hieman töksähdellen käyntiin ja dialogi on tuskastuttavan naiivia sekä yksisanaista, mutta elokuva paranee loppua kohti. Juonta paljastetaan sopivan hitaasti, muun muassa flashbackien avulla. Leffa lainailee estetiikkaansa vähän joka puolelta, selvimmin Matrixista, ja muistuttaa osittain turhankin paljon viimeaikaisia hirviö–sankarileffoja, kuten X-Menia ja Van Helsingia.

© 2003 Screen GemsNäyttelijäsuorituksista sen verran, että vaikka kaunis onkin, Beckinsale on valitettavasti ilmeettömän yksitotinen. Felicity-sarjasta romanttisena roolihahmona paremmin tunnettu Speedman puolestaan on hieman hätääntyneen oloinen joka käänteessä, eikä saa raivokkaan toimintasankarin roolia päälle missään vaiheessa. Elokuvan ainoa hauska tyyppi on brittiläinen veteraaninäyttelijä Bill Nighy, jonka tavaramerkkinä on söheltää kaikki dialogit kännisen papparaisen lailla. Hän ei ole täysin kotonaan vampyyriruhtinas Viktorin roolissa, vaan hoitaa selkeästi paremmin humoristisemmat tehtävät.

Vihanpidolle herrarotu vampyyrien ja alkukantaisiksi leimattujen ihmissusien välillä ei anneta aluksi mitään järkevää selitystä, koska kukaan taistelevista leireistä ei koskaan kyseenalaista sotaa tai sen syitä. Elokuva itsessään korostaa kuitenkin sodan mielettömyyttä ja sen perusteluiden järjettömyyttä. Toisena suurena teemana ovat suvaitsemattomuus ja rasistisuus – molempien lajien teot muistuttavat vähän turhankin osoittelevasti natsien kauhutöitä. Lajien, tai yhteiskuntaluokkien, välinen lempi on kiellettyä ja rajan ylityksestä rangaistaan, jopa omaa perhettä. Varjojen valtakunnassa pääosassa on sota, jossa ei ole voittajia. Wiseman onkin jättänyt lopun avoimeksi ja jatko-osaa voi odotella ensi vuonna.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2,5 /4 henkilöä