Two Evil Eyes kotikatsomo

Two Evil Eyes sisältää kaksi kauhuelokuvaa: George Romeron ohjaaman The Facts in the Case of M. Valdemar ja Dario Argenton ohjaaman The Black Cat. Kahta erillistä osuutta yhdistää niiden pohjautuminen Edgar Allan Poen tarinoihin ja ihmisen pahuuden kuvaaminen. Asetelma antaa herkulliset lähtökohdat ohjaajien tyylien ja onnistumisen vertailuun.

Kokonaisuutena Two Evil Eyes on mielenkiintoinen katsaus Yhdysvaltain tunnetuimman kauhuromantikon Poen tuotantoon ja tämän raadolliseen ihmiskuvaan. Romero ja Argento eivät tyydy tarinoiden kuvittamiseen, vaan tavoitteena on näiden 1800-luvun alun kauhistuttavien asioiden sitominen nyky-yhteiskuntaan. Alkuperäiset uhat, hypnoosi ja taikauskoisuus, alistetaan kuvaamaan ihmismielen hajoamista, ahneutta ja turmeltuneisuutta. Sen sijaan, että ihmisen ajaisivat tuhoon yliluonnolliset kauhunaiheet, ihminen tekee tämän itse.

Yhteiselokuvan aloittaa George Romeron tarina, jossa nuori vaimo ja lääkäri tavoittelevat kuolevan miehen perintöä hypnoosin keinoin. Erään istunnon aikana vanhus kuolee, mutta hypnotisoitu tietoisuus jää elämän ja kuoleman välitilaan. The Facts in the Case of M. Valdemarissa Romero yrittää osin irrottautua omista kaavoistaan. Elokuva käynnistyy pikemminkin klassisena kolmiodraamana kuin kauhuelokuvana. Valitettavasti ohjaaja sortuu loppupuolella zombielokuvistaan tuttuihin tavaramerkkeihin ja kokonaisuus puuroutuu. Lopputulos jää aivan liian epätasaiseksi.

Dario Argento onnistuu paremmin omassa osiossaan. The Black Cat höystää perinteisen noituuden teeman alkoholismin ja perheväkivallan kysymyksillä. Harvey Keitelin hahmo alkaa sysätä elämänsä epäkohtia tyttöystävänsä adoptoiman kissan syyksi. Mustan kissan rooli, valokuvaajan taikauskoisuus ja miehen väkivaltainen alkoholismi kietoutuvat vyyhdiksi, jossa katsoja pakotetaan samastumaan epävakaaseen ja moraalittomaan hahmoon. Itsepetoksen ja raakuuden käsittelyä täydentävät oivasti Argenton veriset ja taidevalokuvamaiset väkivaltakohtaukset.

Osiot eivät ole itsessään oivaltavia, vaan hyvinkin tavanomaisia kauhukuvauksia. Sen sijaan yhdessä ne luovat tulkintakontekstin ihmisen mädännäisyydestä ja Poen tuotannosta. Elokuvat saavat lisätukea toisistaan ja kantavat toisiaan niissä kohdin, joissa tarinan kerronnassa sorrutaan kauhun konventioiden liikaan hyödyntämiseen ja kaavamaisuuteen.

Two Evil Eyesin vahvuus on kahden tunnetun kauhuohjaajan töiden keskinäinen rinnastaminen. Yhteisjulkaisu mahdollistaa onnistumisten ja laiminlyöntien vertailun sekä erojen ja yhtäläisyyksien etsimisen. Tämä vahvuus on osittain myös työn heikkous, sillä se pelkistää tuotannon ohjaajien väliseksi kisailuksi ja leikittelyksi, jossa tällä kertaa voiton vie Dario Argento.