Top of the Lake kotikatsomo

Televisio on kuoleva viihdemuoto, vanhanaikaista, keski-ikäisille suunnattua puuduketta. Elokuvateattereiden pitäisi olla jo mennyttä maailmaa, video tappoi ne. Näin olen kuullut ja nähnyt silloin tällöin väitettävän. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta, olkoonkin että televisiolle tuotettuja sarjoja voi katsoa muualtakin kuin olohuoneen nurkassa nököttävästä putkimallisesta töllöstä, ja videovuokraamo on sanana harhaanjohtava ja suoratoisto valtaa alaa. Ihmiset haluavat joka tapauksessa yhä katsella eläviä kuvia, joissa kerrotaan tarina.

Laadukkaita sarjoja tulee tällä hetkellä aivan tuutin täydeltä, käsikirjoituksiin ja ylöspanoon satsataan huimia summia, ja kilpailu on kovaa, laatu samoin. Uudesta renessanssista kertoo omaa kieltään huippunäyttelijöiden ja jo kannuksensa ansainneiden ohjaajien kiinnostus televisiosarjan formaattia kohtaan. Aiheiden kirjo on valtaisa, mutta rikos, petos ja murha ovat aina suosittuja.

Yksi viime aikojen kovimmista nimistä tv-sarjojen parissa on eittämättä Jane Campion, jonka ohjaama uutuussarja Top of the Lake valittiin ensimmäisenä sarjana Sundancen elokuvafestivaalien ohjelmistoon, ja näytettiin lisäksi kokonaisuudessaan Berliinin elokuvajuhlilla. Sarjan kovassa nosteessa oleva, muun muassa Mad Menista tuttu Elisabeth Moss palkittiin Golden Globella parhaan naisnäyttelijän kategoriassa. Sarjan ensimmäisen tuotantokauden käsikirjoituksesta vastaa Campionin lisäksi Gerard Lee, jonka kanssa Campion teki yhteistyötä jo Sweetie-elokuvassa (1989).

Uuden-Seelannin maisemiin sijoittuva Top of the Lake käynnistyy leppoisalla kalastuskohtauksella, josta käy heti selville, että jotain hämärää on tekeillä. Seudulle muuttaa liuta naisia paikkaan nimeltä Paradise, jonne he perustavat kommuunin. Naisten kommuunia johtaa mystinen GJ, jota esittää Holly Hunter. Kun paikallinen pikkutyttö Tui (Jacqueline Joe) katoaa yritettyään sitä ennen hukuttautua hyiseen järveen, alkaa tapausta selvittää Australiasta saapunut etsivä Robin Griffin (Elisabeth Moss). Pian käy selville, että Robin on samalta seudulta kotoisin. Tuin katoaminen ja kohtalo tuntuvat linkittyvän Robinin omaan henkilöhistoriaan.

Top of the Lake on periaatteessa rikossarja, mutta samalla paljon enemmän. Se sisältää paljon mystisiä aineksia joita ei selitellä sen enempää. Katsojan mielikuvitukselle jätetään sopivasti tilaa. Järven pinta voi olla peilityyni ja kaunis, mutta sen pinnan alla riittää paljon vettä. Pinnalta kuvastuvat jyrkät vuoret ovat vain heijastuksia. Järvi symboloikin toisaalta ihmisen tietoista mieltä, ja toisaalta alitajuntaa, sen kätkettyjä ja tukahdutettuja muistoja sekä synkkiä salaisuuksia, joita seudulla kaikilla tuntuu riittävän. Pieni yhteisö on yhtä ummehtunut ja sisäänpäin lämpiävä kuin brittiläisessä Broadchurch-sarjassa, mutta sarjojen henki on aivan erilainen.

Varsinkin kadonneen Tui-tytön isä Matt, jota esittää loistava Peter Mullan, on mies jolla tuntuu olevan paljon kätkössä pinnan alla. Hän on piinattu sielu, jonka tarkoitusperistä on vaikea ottaa selvää. Koko yhteisö tuntuu jollain lailla vinoutuneelta, vanhojen vääryyksien ja pahojen salaisuuksien korruptoimalta. Ainoa selväpäinen ihminen vaikuttaa olevan Robinin esimies Al.

Sarjan kerrontatyyli on verkkainen ja viipyilevä. Tilanteet etenevät omalla painollaan, kerronta jättää tapahtumille paljon tilaa hengittää. Näyttelijöille on annettu kerrankin tilaa ja aikaa toimia hitaasti ja luonnollisesti, pakottomasti. Upea kuvaus käyttää hyödykseen järveä ympäröivää jylhää luontoa, ladaten kuviin mystiikkaa ja pakahduttavaa kohtalon tuntua. Luonto tuntuu olevan mykkä todistaja ihmisen hulluudelle ja pahuudelle.

Jane Campion on tunnettu naisia käsittelevistä aiheistaan, ja hänen töihinsä on liitetty myös feministisiä tulkintoja. Top of the Lake käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koko yhteisöä koskettavana ja jäytävänä ongelmana. Campion ei saarnaa vaan jättää runsaasti tilaa katsojan omille tulkinnoille esimerkiksi siitä, mikä on mystisen Paradise-kommuunin ja sen kryptisiä totuuksia laukovan gurun, GJ:n, osuus tarinassa.

Top of the Lakea markkinoidaan minisarjana, ja oikeastaan se onkin yksi yhtenäinen elokuva, jolla on pituutta enemmän kuin konventionaalinen elokuvakerronta sallii. En kuitenkaan pitäisi suurena ihmeenä, jos Top of the Lake saisi vielä jatkoa, sillä aineksia uuteen tuotantokauteen olisi enemmän kuin riittämiin, niin paljon salaisuuksia jää vielä pinnan alle.