Frances Ha kotikatsomo

Frances Ha on vanhanaikainen elokuva niin muodoltaan kuin sisällöltään. Se kertoo nuoresta newyorkilaisesta Francesista (Greta Gerwig), joka työkseen opettaa tanssia silloin, kun sattuu kursseja saamaan. Hänen paras ystävänsä on Sophie-kämppis (Mickey Sumner), jonka kanssa hän on niin läheinen, että antaa yhteen muuttamisesta unelmoivalle poikaystävälleen lähtöpassit.

Asiat saavat kuitenkin nopean käänteen, kun Sophie ilmoittaa löytäneensä uuden kämpän kadulta, jolla on aina halunnut asua. Frances joutuu etsimään uuden tulotasoonsa sopivan asunnon, mikä ei rahahuolien vuoksi ole niinkään helppoa. Asunnot ja paikat vaihtuvat nopeaan tahtiin eikä pysyvyyttä löydy.

Elokuva muistuttaa tunnelmaltaan paljon vanhoja Woody Allen-elokuvia. Mustavalkoisuus vain korostaa tekijöiden pyrkimystä ajattomaan tunnelmaan.

Aikakauden paljastavat ainoastaan älypuhelimet sekä Francesin ja hänen New Yorkissa asustavien ystäviensä aidosti ärsyttävä hipster-dialogi, joka on sellaisenaan hyvin kirjoitettua.

Pääosaa esittää Greta Gerwig, joka on myös kirjoittanut elokuvan yhdessä ohjaaja Noah Baumbachin kanssa. Gerwigin roolisuoritus tuo vahvasti mieleen Ellen Pagen roolin Junossa (2008). Yhtäläisyyksiä hahmojen välillä löytyy niin ruumiinkielestä, populaarikulttuuriviittauksilla höystetystä puheesta – piirteistä, jotka ärsyttävät monia.

Silti Francesista, kuten Junostakin, on helppo pitää. Frances on herttainen unelmoija. Taiteilijasielu, jolle elämä kaupungissa ja maailmalla on ainoa vaihtoehto, vaikka vanhempien luona maaseudulla onkin kiva käydä.

Francesin unelmana on menestyä tanssijana ja koreografina, mutta hän ei jahtaa unelmaansa päämäärätietoisesti. Tärkeintä on elämästä nauttiminen. Elämäniloinen sanoma tiivistyy ja välittyy katsojille kauniissa kohtauksessa, jossa Frances juoksee ja tanssii jalkakäytävällä.

Frances Han kantavana teemana toimii Francesin ja Sophien ystävyys, jota koetellaan läpi tarinan. Vaikka hahmoilla on vain vähän yhteisiä kohtauksia, heidän ystävyytensä pitää kerrontaa kasassa.

Ihan loppuun asti elokuva ei kanna, sillä toisistaan erinneet juonikuviot eivät yhdisty erityisen sulavasti. Jotkut ratkaisut tuntuvat aiemmin nähtyjen asioiden vuoksi jopa epäjohdonmukaisilta. Miksi Frances esimerkiksi empii toimistotyön ottamista tanssistudiolta?

Parhaan mahdollisen loppuratkaisun löytäminen on aina vaikeaa, ja Frances Ha onnistuu tässä tyydyttävästi. Kuitenkin lopulta elokuvan hyvät puolet painavat vaakakupissa huonoja enemmän.