Totuuden jäljillä?

Mistä se totuus vanhan sananlaskun mukaan tulikaan? Niinpä, lasten ja imeväisten suusta.

Kaija Juurikkalan ohjaama Kyytiä Moosekselle jäljittää kymmenen käskyn ydintä aidoimmalla mahdollisimmalla tavalla, lasten ja nuorten ehdoilla. 12-15-vuotiaat ovat itse improvisoineet elokuvan kaikki repliikit ja siinä sivussa kirjoittaneet uusiksi Mooseksen käskyt. Esimerkiksi neljäs käsky "kunnioita isääsi ja äitiäsi" on muuntunut muotoon "kunnioita porukoitas, jos voit".

© 2001 Illume OyKymmenen tarinaa on tehty kesän 2000 aikana eri puolilla Suomea, Sodankylästä Helsinkiin. Näyttelijöinä toimivat paikalliset lapset ja nuoret. Elokuva on kuvattu hurjalla tahdilla, paikasta toiseen on siirrytty keskimäärin neljän päivän viiveellä. Marita Hällforsin kuvauksesta ei kiire näy, vaan kuvakulmat ovat harkittuja ja kekseliäitä. Kuvauksen ohella Kauko Lindforsin leikkaus pelastaa sellaiset tarinat, joita kenties muuten vaivaisi laahaavuus ja liiallinen yrittäminen.

© 2001 Illume OyOn siis kyse Raamatun uudelleentulkinnasta, Vanhan Testamentin ytimen siirtämisestä nykyaikaan. Kyytiä Moosekselle osoittaa, ettei se aina ole mahdollista - ei vaikka yritys olisi kuinka hyvää tarkoittava tahansa. Nuorten näkökulma tuo esiin ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkailla kriittisesti aikuisten maailmaa, joka näyttää useammin kuin kerran toimivan periaatteen "tehkää niin kuin me sanomme, ei niin kuin me teemme" varassa. Mutta ovat nuoret itsekin julmia, kuten raumalaisten tyttöjen tulkinta väärän todistuksen antamisesta osoittaa. Kahdeksannen käskyn ilmeisen mutkattomasti onnistunut dramatisoiminen osoittaa sen olevan yksi niistä ajattomista moraaliohjeista.

Jumalaa ja kiroilua koskevien käskyjen ajankohtaistamiseen on päädytty sotkemaan mystiikkaa ja spiritismiä, joka on jo ilmeinen osoitus siitä, mitä nykyajan nuoret ajattelevat ehdottomista monoteistisista uskonnoista. Sen voinee päätellä myös suorasukaisesta lausunnosta "mä uskon, että Jumala on transu" tai liian usein unohdetusta yksinkertaisesta argumentista "jos Jumala olis hyvä, se lopettais kaikki sodat".

Lyhyiden tarinoiden seasta löytyy muutama todellinen helmi, kuten esimerkiksi imatralaisten traagisen lopun saava rakkaustarina, joka pohjautuu tappamisen kieltämiseen. Parhaimmat tarinat ovat niitä, joissa ei turhaan selitellä vaan on tyydytty lyhyeen ja napakkaan ilmaisuun. Nuoret ovat kameran edessä luontevia, myös ne, joille ei ole siunaantunut kunkin episodin pääosaa. Vaikka Kyytiä Moosekselle on kokonaisuutena epätasainen ja paikoin harmillisella tavalla rosoinen, niin nuorten aito tekemisen innokkuus pelastaa paljon.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2,7 /3 henkilöä