Mestari ja oppipoika

“Money won is twice as sweet as money earned.”

Martin Scorsesen energisestä jatko-osasta Robert Rossenin pool-elokuvalle Suurkaupungin hait (The Hustler, 1961) tuli menestys eikä vähiten supertähtien Paul Newmanin ja Tom Cruisen ansiosta. Suuret setelit (The Color of Money, 1986) tarttuu “Fast” Eddie Felsonin (Newman) tarinaan reilut parikymmentä vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen, kun biljardisalit ovat vaihtuneet alkoholin jälleenmyyntiin hämyisissä baareissa. Eddien iskiessä silmänsä uuteen pelaajalupaukseen Vincentiin (Cruise) ja tämän tyttöystävään Carmeniin (Mary Elizabeth Mastrantonio) alkaa nuorenparin valmennus pelaamisen sekä puhallusten maailmaan.

Suuret setelit alkaa äärimmäisillä lähikuvilla tupakansavuisesta biljardipöydästä Scorsesen kertojaäänen selittäessä katsojalle 9-pallon säännöt painottaen pelaajan taitojen lisäksi myös onnen merkitystä pelissä. Rinnastus on osuva kaikkien elokuvassa esiintyvien pelaajien pyrkiessä voittamiseen, kun taas häviäminen on merkki huijaamisesta tai typeryydestä lukea vastustajan liikkeitä.

The Color of Money

Elokuva rinnastaa eri sukupolvia ja näyttelytyylejä edustavat Newmanin ja Cruisen keskenään. Newman tuo nuorena esittämäänsä rooliin harmaantuneen kehäketun särmää, jonka motiivit paljastuvat jo ensimmäisen kohtauksen viskin analyysissä. Samana vuonna Top Gun – lentäjistä parhaat (1986) -elokuvan megatähdeksi tehneen Cruisen poikamaisen kukkoileva olemus sopii Vincentin rooliin. Ohuista naishahmoista syytetyn Scorsesen elokuvista poiketen Mastrantonio tekee Carmenista Vincentiä älykkäämmän hahmon, joka osaa pelata Eddien peliä paremmin. Sivurooleissa piipahtavat uransa alkupuolella olevat John Turturro ja Forest Whitaker.

Suurkaupungin haiden tavoin myös Suuret setelit pohjaa Walter Tevisin (The Man Who Fell to Earth, Queen’s Gambit) romaaniin. Scorsese oli osoittanut taitonsa urheiludraaman ohjaksissa jo mestarillisella Kuin raivo härällä (Raging Bull, 1980) ja sen innoittamana hän harkitsi myös Suurten setelien kuvaamista mustavalkofilmille. Lopulta Kodakin kestävämmälle värifilmille kuvatussa elokuvassa biljardikohtaukset on toteutettu uskottavasti lyöntien räjähtävän energian välittyessä katsojalle kuin Jake LaMottan lyönnit konsanaan.

Draamapainotteisesta poolin pelaamiseen keskittyvästä urheiluelokuvasta siirrytään vaivattomasti tie-elokuvan sekä psykologisen huijaridraaman pariin. Samaa kepeyttä aiheeseen kuin Newmanin tähdittämässä Puhallus (The Sting, 1973) elokuvassa saa hakea tunnelman ollessa ennemmin lakoninen. 1980-luvun synkkiä piirteitä tuodaan ilmi manipuloinnin, huumeiden käytön ja vanhuuden vaivojen muodossa.

The Color of Money

Suuret setelit kunnioittaa Rossenin elokuvan maailmaa, mutta toimii oivallisesti myös itsenäisenä tarinana. Richard Pricen käsikirjoituksen keskiössä on elämänkokemustensa korruptoima Eddie, joka pyrkii muokkaamaan Vincentin omaksi kuvakseen. Scorsesen filmografiassa perinteisempi ja valtavirtaa edustavampi teos etenee dramaturgisesti kohti huipennustaan Atlantic Cityn turnausta. Siellä kaikki pääosakolmikosta ovat oppineet navigoimaan ympäröivässä huippupelaamisen maailmassa sekä arvostamaan uutta elämäänsä rajoitteista huolimatta. Kuten Eddie lopulta toteaa: “I'm back.”

Tekijäpuolella Scorsesen luottotiimi leikkaaja Thelma Schoonmaker, säveltäjä Robbie Robertson, kuvaaja Michael Ballhaus ja lavastaja Boris Leven (viimeisessä elokuvassaan) tekevät varmaotteista työtä luoden kuluneen oloista kasariestetiikkaa. Tämä toteutui sulavan kuvakerronnan ja äärimmäisten lähikuvien paljastaessa kuvauspaikkoina toimivat parhaat päivänsä nähneet biljardihallit. Niissä soiva aikakauden rock-musiikki ja toiminnan nopea leikkaaminen sen tahtiin vertautuvat Scorsesen Sudenpesään (Mean Streets, 1973), jossa nähtiin myös lyhyt piipahdus alamaailman biljardibaariin.

Retrospektiivisesti Suuret setelit ei ole yhtä näyttävä tai ikimuistoinen kuin Scorsesen muut aikakauden elokuvat Koomikkojen kuningas (The King of Comedy, 1982), Illasta aamuun (After Hours, 1984) ja Kristuksen viimeinen kiusaus (The Last Temptation of Christ, 1988). Newmanin aloitteesta käynnistynyt projekti edustaakin Scorsesen filmografiassa kaupallisempaa teosta, joita hän teki studioille rahoittaakseen intohimoprojektejaan. Silti Suuret setelit on taiten tehty ja onnistuu imaisemaan viihdyttävästi biljardin peluun ja huijausten maailmaa. Se osoittaa ihmispsykologian tuntijoiden olevan pelin todellisia voittajia.

Elokuva esitetään osana Yle Teeman kasariaiheista syksyn 2025 ohjelmistoa ja on katsottavissa myös Yle Areenassa.

* * * *
Arvostelukäytännöt