Spy Kids - junnuvakoojat kotikatsomo

Varoitus! Tätä elokuvaa ei suositella aikuisille. Jos jätät sanomalehdistä sarjakuvat lukematta, istahtaessasi sinulta pääsee kuuluva ähkäisy ja kymppiuutisten loppukevennykset ovat mielestäsi oikeasti hauskoja, olet liian vanha katsomaan Spy Kidsiä. Todennäköisesti se on mielestäsi täysin merkityksetön väkivaltakaruselli ja kaikin puolin ala-arvoista katsottavaa alamittaisille kansalaisille.

Mutta nähtävästikin lapset onnistuvat löytämään elokuvasta sisältöä, joka aikuisilta menee yli hilseen. Amerikassa Spy Kids on ollut varsin suosittu. Ihastusta lasten keskuudessa synnyttävät tietysti Pelle Pelottomankin kateelliseksi tekevät vekottimet, vauhdikas toiminta, kunnon vanhanajan sankarit ja koululaisvitsikkään hauska huumori. Mutta kaikkein huumaavin vaikutus on lasten ylivallalla aikuisiin nähden. Hullu häijyläinen kaappaa sisaruspari Carmenin ja Junin vakoojavanhemmat ja punoo katalia suunnitelmia maailman tuhoksi. Pikkukullat käyvät tositoimiin ja pelastavat mutsin, fatsin ja vielä maailmankin siinä sivussa. Vastuu onkin lapsilla ja he ovat elokuvan sankareita aikuisten jäädessä neuvottomiksi. Kun oikeassa elämässä lapset ovat passiivisia toimijoita, aikuisten valvonnan alaisia, tarjoaa Spy Kids lasten omat karnevaalit, jossa osat hetkeksi vaihtuvat. Se onnistuu siinä paremmin kuin esimerkiksi Yksin Kotona -elokuvat.

Jos hämmästyttää, miksi ihmeessä Robert Rodriquezin (Desperado, Hämärästä aamunkoittoon) kaltainen väkivaltataiteilija eksyy tekemään lastenleffan, on syytä palauttaa mieleen Rodriquezin osuus elokuvasta Neljä huonetta. Sieltä sekä Antonio Banderasin rooli että omatoimiset ipanat ovat siirtyneet Spy Kidsiin. Rodriquezin tyyli näkyy taitavassa kuvauksessa, mutta nimekkäiden näyttelijöiden anti jää pliisuksi. Muksut päihittävät aikuiset tässäkin. Rodriquezin rujoja palkkamurhaajia muistuttavien näyttelijäkamujen mukanaolo kummallisen kesyissä ja kilteissä rooleissa tuntuu kovin absurdilta. Nimekkäimpien tähtien, Banderasin ja Carla Guginon, tarkoitus on kai lähinnä vain tuottaa äideille ja isille silmänruokaa.

Tämä lasten vakoojaleffa antaa yhden erittäin tärkeän opetuksen aikuisten vakoojaleffoille. Kun James Bondin kaltaisten macho-vakoojien maailmassa naiset ovat joko seksikkäitä pussygaloreita tai tappavia xeniaonatoppeja, Spy Kidsin vakoojakaksikossa tyttö on vahvempi ja älykkäämpi, kun taas poika on se heikompi ja söötimpi osapuoli. So long Mata Hari! Tässä tykittää kovaksikeitetty pikkutyttö!