Palkopopulaation paluu!

Pulpettia kuluttaessani tulin useampaankin kertaan pohtineeksi mistä maailmasta tai ylipäätään mistä maailmakaikkeudesta nuo liitutaulun edessä omiaan hölöttävät hörhökummajaiset ovatkaan kotoisin, eivät ainakaan kotoplaneettamme kolutuista osista ("Syvä joki" -kansa nyt on tietysti asia erikseen!). Kolikon toiselta puolelta katsottuna tilanne on täysin toisenlainen. Siirryttyäni nyt itse liitutaulua kuluttavaksi kansakunnan kynttiläksi ajatukseni leikittelevät päinvastaisilla ajatuksilla oppilaiden varsinaisesta alkuperästä. Ikäpolvien kuilut todennäköisesti vain tekevät tepposensa, sillä en tunnusta muuttaneeni rotua tai edes joutuneeni abdaktiokokeilujen kohteeksi. Tai sitten palkoihmiset ovat jo totisinta totta!

Ajatus avaruuden kummajaisista koulumaailmassa on houkutteleva ja siihen onkin jo innolla tartuttu kertaan jos toiseen, tv:ssä pyörivä sarja Kolmas kivi auringosta vain parhaimpana esimerkkinä. Mutta entäpä, kun avaruusopet eivät tyydy vain töppäilemään luokan edessä, vaan antavat oppia maailmanvalloitus mielessä. Robert "Desperado" Rodriguezin ilkikurisissa ja velmuilevissa käsissä herkullinen aihe muuttuukin vallattomaksi meuhkaamiseksi ja vanhan jo tutuksi tulleen teeman pöllyttelyksi. Elokuvakäsikirjan sivuille päätyvästä klassikosta ei voida tuskin kuitenkaan puhua. Mutta miksi kaikkien elokuvien sitten edes pitäisikään yrittää nousta kangistuneiden ja vakavien klassikkojen tähtikastiin? Miksi ei yksinkertaisesti voisi tarjota vain ja ainoastaan hupaista menoa ilman tekotaiteellisia ambitioita?

Kauhun oppitunnit jatkaa tinkimättömästi Rodriguezin aikaisempaa elokuvasarjaa. Etulinjan uusilla näyttelijöillä kyllästetty vampyyrihurvittelu Hämärästä aamunkoittoon (1996) luotti paljaaseen pintaan, loistaviin muodonmuutostehosteisiin, makaaberiin huumoriin ja hyvään musiikkiin. Nopeassa tahdissa arvostusta niittäneen kynäniekan Kevin "Scream" Williamsonin käsikirjoitukseen perustuva Kauhun oppitunnit on oivallinen henkinen jatko-osa ohjaajan aiemmille hurvitteluille. Elokuva pohtii, mitä mahtaakaan parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa tapahtua, kun persaukisen amerikkalaisen high schoolin opettajakunta oppilaiden kummastukseksi alkaa käyttäytyä perin oudosti - jopa amerikkalaisen opettajakunnan mittakaavassa. Kauhun oppitunnit tarjoaa omintakeista terapiaa oppilaiden kiusaamille opettajille. Rotujoviaalisuudesta siis viis, ammattikollegoiden asennetta ja pedagogiikkaa on kunnioitettava. Opettajaperspektiivistä katsottuna palko-oppilailla on toisaalta omat hyvätkin puolensa!

Kauhun oppitunneissa katsoja saa todellisen oppitunnin tieteiselokuvan klassikoihin. Jatkuvat viittaukset avaruuden saloja pohtiviin suuriin vedenjakajiin pistävät pinttyneimmänkin scifi-friikin asiantuntemuksen koetukselle. Valitettavasti kuitenkin elokuvan rakentaminen vain alan pohjakivetykselle nakertaa tarinalta lihaa luiden ympäriltä: kaikki on nähty ja vain viittaukset viittauksien vuoksi eivät pahemmin lämmitä. Rodriguezin elokuvien vilpittömään ja anteeksipyytelemättömään hurvitteluun lumoutuneena en kuitenkaan voi olla antamatta elokuvalle arvostusta neljää tähteä vähempää. Elokuvaa taiteena taiteen vuoksi arvostava kriitikko saattaa elokuvan hyvyydestä olla hyvinkin eri mieltä. Ainakin tätä opettajaa Kauhun oppitunnit lämmitti sydänjuuria myöten.

Arvostelukäytännöt