Tiukkaa toimintaa ja tarinointia
Jason Statham on laadun tae nykypäivän toimintaelokuvissa. Mestariteoksia ei miehellä ole, mutta suoraselkäisiä antisankareita usein näyttelevä Statham vääntää tavanomaisenkin tuotoksen yleensä tarpeeksi plussan puolelle. Usein etukäteen tietää aika tarkalleen, mitä on tiedossa, mutta vakuuttavan oloinen Statham on hyvä siinä, mitä hän on päätynyt tekemään. Hyviä elokuvia hänellä on plakkarissaan enemmän kuin huonoja.
Safe on takuuvarmaa Statham-toimintaa, jonka erottava tekijä muuhun tuotantoon verrattuna on elokuvan yllättävä raakuus ja käsikirjoituksen tiukkuus. Ohjaaja Boaz Yakinin itse kirjoittamasta elokuvasta saisi aikaan isommankin mittakaavan trillerin.
Nyt monimutkainen juonikuvio on alistettu armottomalle toiminnalle ja yhtälailla armotonta vauhtia etenevälle tarinalle. Statham näyttelee Luke Wrightiä, häkkitappelijaa, joka voittaa järjestetyn tappelun vastoin venäläisen mafian toiveita. Rangaistuksena Wrightin vaimo tapetaan ja Wright eristetään yhteiskunnasta täysin – jokainen, jonka kanssa mies kaveeraa, tapetaan.
Tarinan alussa Wright miettii jo metroasemalla junan alle hyppäämistä, mutta sivusilmällä nähty eksynyt pikkutyttö katkaisee pohdinnan. Siitä alkaa puoli tuntia kestävä takauma, jossa kerrotaan sekä Wrightin että kiinalaisen pikkutytön, Mein, taustat.
Rakenteeltaan Safe on nokkela. Takautumien kautta taustatarinat saadaan kerrottua taloudellisesti, ja lopulta takaisin nykyhetkeen päädyttäessä on jo täysi höyry päällä. Tunnin päästä homma on plakkarissa, eikä matkan varrella ole mitään turhaa tai ylimääräistä.
Wright päätyy omantuntonsa pakottamana suojelemaan Meitä, ja tapahtumien taustat selviävät vähitellen katsojalle. Venäläisen ja kiinalaisen mafian lisäksi sopassa on mukana korruptoituneita poliiseja ja lopulta pormestarikin. Monimutkaisuus pitää yllä mielenkiintoa, mutta elokuvan ansioksi on luettava, että missään vaiheessa se ei menetä suuntaansa ja kerronta on kristallinkirkasta.
Toiminnasta ei ole pula, ja lahtaus – kuten pahiksetkin – menee välillä koomiisiin sfääreihin. Hyvin rytmitettynä ja mustalla huumorilla sävytettynä toimintakohtaukset eivät puuduta.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 4 henkilöä
Seuraava:
Yön ritarin paluu
Yön ritarin paluu on paikoin näyttävä, mutta kärsii rakenteen, rytmityksen ja kerronnan ongelmista.
Edellinen: The Expendables 2
Hirtehinen ja sujuva toimintarymistely alan supertähtien toimesta.