Mustavalkoista jalkapalloilua
Titaanien taistelu on tositapahtumiin perustuva ja täysin ennalta arvattavissa oleva elokuva amerikkalaisesta jalkapallosta ja rotujännitteistä. Tapahtumapaikka on 70-luvun alun Alexandria Virginian osavaltiossa. Elokuvan lähtökohta on se, että musta high school ja valkoinen high school yhdistetään yhdeksi kouluksi. Kouluhengen lippulaivana toimiva jalkapallojoukkue käy läpi vaikean ryhmäytymisprosessin, jotta mustat ja valkoiset pelaajat osaisivat rakentaa peliä yhdessä. Elokuvan päähenkilöitä ovat Denzel Washingtonin ja Will Pattonin esittämät valmentajat - "musta" ja "valkoinen". Elokuvan ansioksi täytyy laittaa se, että siinä esitetään molempien puolien näkemyksiä ja asiaan liittyviä tunteita. On kuitenkin sääli, kuinka osoitteleva, kliseinen ja oppikirjamainen tämä filmi loppujen lopuksi on.
Titaanien taistelu tihkuu lämminhenkisyyttä ja didaktiikkaa. Siitä ei puutu ns. positiivisia roolimalleja ja rohkaisevaa puhetta. Elokuvassa on useita kohtauksia, jossa valmentajat antavat suojateilleen kovaa, mutta samalla lempeää kuritusta. Amerikkalaiselokuvien opettajat ja valmentajat ovat usein ikimuistoisia showmiehiä. Jotkut elokuvan kohtaukset tuovat mieleen jopa Kuolleiden runoilijoiden seuran. Siinä missä Kuolleiden runoilijoiden seuran opettaja vie pojat yöllä katsomaan jo "narsisseja lannoittavien"entisten oppilaiden kuvia, Titaanien taistelun "coach" johdattaa joukkueensa Gettysburgin hautausmaalle niin ikään keskellä yötä. Valmentaja pitää oikein oman pikku Gettysburgin puheensa huohottavalle "sekarotuiselle" joukkueelleen. Monta sukupolvea sisällissodan jälkeen nämä urheilijat taistelevat edelleen samaa sotaa. Jokaisen pojan on käytävä oma sisällissotansa ennakkoluulojensa voittamiseksi. Denzel Washingtonin esittämä valmentaja on niin hyvä, että vanhemmatkin ihmettelevät, mitä heidän pojilleen on ihmeleirillä oikein tapahtunut.
On tavallaan erittäin helppo ymmärtää miksi Titaanien taistelu on ollut niin suosittu "hyvän olon elokuva" Amerikassa. Sen sanoma on positiivinen ja elämänmyönteinen, joten sitä voisi hyvillä mielin suositella esimerkiksi Bob Dolelle. En väitä vastaan: on ihan oikeasti kannatettavaa, että tämäntapaisia elokuvia tehdään kaiken kyynisen väkivallan vastapainoksi.
Elokuvan soundtrack koostuu lähinnä aikakauden hittibiiseistä. Niiden lomassa kuullaan imelistä sotaeepoksista tuttua maalailevan isänmaallista orkesterimusiikkia. Viittaus on tietenkin tarkoituksenmukainen, koska sillä liitetään jalkapalloilu historian taisteluihin. Suomalaiseen makuun tällainen "olemme kaikki urheita kotkia ja leijumme" -tyyppinen musiikki on kuitenkin pliisua ja naurettavaakin. Amerikkalainen valtavirta on tietysti eri mieltä.
Joukkueista kertovat urheiluelokuvat poikkeavat jonkin verran yksilölajeja käsittelevistä elokuvista. Tuntuu, että joukkuelajielokuvat ovat tavallaan "rakentavampia", kun taas yksilölajien harjoittajat pääsevät ylhäisessä yksinäisyydessään uppoamaan paljon pimeämpiin syövereihin seuran, valmentajan ja perheen tuesta huolimatta. Karkeasti yleistäen voisi ajatella, että näiden kahden urheiluelokuvatyypin ansiot ja heikkoudet ovat sen mukaisia. Joukkuelaji sosiaalistaa ja pitää jäsenensä ihmisenä, kun taas yksilölajin harjoittaja kohtaa omat demoninsa yksin. Jonkinmoinen sooloilu ja maniakin ovat lähes hyväksyttäviä piirteitä yksinäisessä urheilijassa, kun taas toisten auttaminen ja ryhmän sääntöihin alistuminen korostuvat joukkuelajeissa. Ei siis ihme, että joukkue-elokuvat ovat tunnelmaltaan enemmän isänmaallisia, kun taas yksilöurheilijan konfliktit liittyvät ehkä enemmän ihmisyyden yleiseen tematiikkaan. Toisaalta esim. Rocky taisteli isänmaallisesti omaa kylmää sotaansa nyrkkeilykehässä
Nyt kotimaisen elokuvan nousukaudella tulee kysyneeksi, millainen suomalainen joukkueurheiluelokuva voisi olla. Jos vaikkapa Harlin tekisi jääkiekkoelokuvan, se olisi varmasti aika amerikkalainen. Mutta miten on: uskallettaisiinko täällä poiketa amerikkalaisesta joukkueurheiluelokuvan formaatista vai sovitettaisiinko Porilaisten marssi panhuiluille? Käytäisiinkö maajoukkueen kanssa sytyttämässä kynttilöitä talvisodassa kaatuneitten haudoille? Olisiko joukkueessa somaleja tai mustalaisia? Onnistuisiko ryhmäytyminen? Mitä on suomalaisuus? Mitä on oikea tasa-arvo? Tämä on valmis idea: varastakaa pois!
ks. ensi-ilta
Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
15 minuuttia
Arvostelu elokuvasta 15 Minutes / 15 minuuttia.
Edellinen: Syötti