Rokkirakkautta

Ricki and the Flash kertoo erään perheen tarinan. Lähtöasetelma on yksinkertainen: kauan sitten äiti jättää perheensä toteuttaakseen intohimoaan. Musiikki vie ammattimuusikkoa, mutta ura ei koskaan saanut kunnolla tuulta alleen. Ricki jää cover-bändin solistiksi kiertämään Amerikkaa. Vuosia myöhemmin hänen on palattava perheensä luokse, mutta kaikki ei suju niin yksinkertaisesti.

Ricki and the FlashVarattoman republikaanirokkarin on vaikea hyväksyä entisen miehensä uutta vaimoa, toisaalta syytellään puolin jos toisin milloin huonosta vanhemmuudesta, milloin ymmärtämättömyydestä itsenäistä uraa luovaa naista kohtaan. Äidin rooli ei sovi kaikille, tai ainakin sitä on vaikea sovittaa kaikkiin eri polkuihin, jotka ihmisellä on valittavana.

Naiseus ja äiteys nousevatkin elokuvassa odotetusti yhdeksi peruspilareista, mutta sekin hukkuu epäolennaisuuksien alle. Hyvä aihe on pilattu tylsillä hahmoilla ja viihdehakuisella tuotannolla. Tuntuu kuin elokuvantekijät olisivat hakeneet kepeää hassuttelua, josta koko perhe voi nauttia. Valitettavasti elokuvan trailerikin on paremmin rakennettu kuin itse elokuva.

Ricki and the FlashLähtöasetelmat ovat sinänsä kiinnostavia, sillä tekijät ovat elokuvassa huippuluokkaa. Meryl Streep näyttelee ensimmäistä kertaa samassa elokuvassa Kevin Klinen kanssa sitten mestarillisen Sophien valinnan (1982). Ohjaaja Jonathan Demmen ansioihin lukeutuu muun muassa Uhrilampaat (1991) ja Philadelphia (1993). Käsikirjoittaja Diablo Cody on kirjoittanut viime vuosien parhaimpia naiskuvia elokuviin Juno (2007) ja Young Adult (2011).

Silti kaikki lässähtää kasaan. Paikoin Ricki and the Flash on halpa konsertti. Vaikka Bruce Springsteenia ja U2:ta kuuntelee mielellään, tähän elokuvaan kaikki se tuntuu irralliselta ja turhalta. Tällainen elokuva olisi voitu tehdä jopa täysin ilman päähenkilön musisointia, se olisi tuonut ihmissuhteet esille ja oltaisi voitu keskittyä olennaiseen. Näyttelijä luo hahmon käsikirjoittajan luomuksen pohjalta, katsojalle kaikkea ei tarvitse näyttää.

Ricki and the FlashIhmissuhteet sykkivät esillä, mutta melko monotonisesti. Elokuvaa katsoessa tuntui siltä, että sitä tehdessä on vain pidetty hauskaa. Hauska ei ole huono asia, mutta elokuva ei välitä paljoa muuta. Rock- ja katu-uskottavuuden epätoivoinen etsintä laimentaa elokuvan mitäänsanomattomaksi, jopa turhaksi.

Kramer vastaan Kramer ja Mamma Mia! kohtaavat tässä karmeimmalla mahdollisella tavalla.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 2 henkilöä