Mantsurian kandidaatti valkokangas

Jonathan Demmen Mantsurian kandidaatti yllättää skeptisen katsojan. Tieto John Frankenheimerin parhaan elokuvan (1962) uudelleenfilmatisoinnista ei liiemmin innostanut ainakaan allekirjoittanutta. Vanhaa materiaalia estoitta kierrättävässä Hollywoodissa tällaisia lämmityksiä tehdään usein hutiloiden, perinteitä kunnioittamatta ja ilman omaa näkemystä. Mantsurian kandidaatti on sen sijaan jotain aivan muuta. Se on 2000-luvun parhaita poliittisia trillereitä, klassikon onnistunut ja omilla ehdoillaan toimiva uudelleentulkinta.

Richard Condonin romaaniin pohjautunut Mantsurian kandidaatti (1962) oli kylmän sodan paranoiaa tihkunut kuvaus mielen manipuloinnista ja amerikkalaisen demokratian sisällä kyteneestä aikapommista. Keskustelu sotilaiden mielen muokkauksesta oli alkanut jo Korean sodan jälkimainingeissa, kun julkisuuteen tuli kertomuksia pohjoiskorealaisten "aivopesemistä" sotavangeista. Condonin kirjan ja Frankenheimerin elokuvan kritiikki kohdistui yhtä lailla kommunisteihin kuin antikommunisteihin, koko siihen pelon kulttuuriin, jossa mccarthyismi ja stalinismi olivat vain saman kolikon kääntöpuolia. Siksi tarina ei ole lainkaan vanhentunut kylmän sodan jälkeisessä maailmantilanteessa.

Demmen versio hienosäätää ja päivittää alkuperäisen tarinan juonikuviota ja henkilöhahmoja tuomalla tapahtumat kylmän sodan kamppailusta terrorismin vastaiseen sotaan. Korea on vaihtunut Persianlahden sodaksi ja tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Persianlahdella sankarillisesti sotinut Raymond Shaw (Schreiber) on kunniakkaan asepalveluksensa jälkeen siirtynyt politiikkaan. Hänen päämäärätietoinen äitinsä (Streep) yrittää saada poikansa varapresidenttiehdokkaaksi. Shaw’n yksikön traumatisoituneet veteraanitoverit näkevät sotatapahtumista kummallisia, virallisesta totuudesta poikkeavia unia. Omaa mielenterveyttään epäilevä majuri (Washington) yrittää selvittää, mitä Persianlahdella oikeasti tapahtui. Majurin subjektiiviset harhat muuttuvat yhteiskunnalliseksi painajaiseksi.

Demmen versiossa amerikkalaista politiikkaa kritisoidaan erilaisin äänenpainoin kuin alkuperäisteoksessa. Kommunistien tai äärikonservatiivien kumoushankkeiden tilalla ovat nyt teollis-sotilaallisen kompleksin ja suuryritysten suuruudenhullut valtapyyteet. Terrorismin vastaista sotaa käyvän maan todellinen vaara löytyy maan sisältä. Uhkana ovat uhkakuvilla pelottelijat, jotka manipuloivat niin yksilöitä kuin suuria massoja sotakoneistonsa tukijoiksi ja toimeenpanijoiksi. Sotasankarit ovat tässä pelissä kontrolloituja pelinappuloita, salaliiton suunnittelijoiden sätkynukkeja, joiden menneisyys ja nykyisyys on yhtä lailla tuotettua harhaa.

Mantsurian kandidaatti keskittyy toiminnan sijasta henkilöihin ja kiristää tunnelmaa pienillä elokuvallisilla keinoilla, joita näkee enää harvoin valtavirran elokuvassa. Painajaismaista tunnelmaa luovat hälyäänien täyttämä ääniraita, vinot kamerakulmat, hysteeriset lähikuvat kasvoista, valvontakameroista ja puhelimista sekä päähenkilöitä välillä etäisesti tarkkaileva kamera. Erikoisefektejä tai toimintaorgioita ei tarvita. Huomio kiinnittyy vahvoihin näyttelijöihin, Denzel Washingtonin hahmon nykivään hermostuneisuuteen tai Meryl Streepin kylmän laskelmoivaan senaattoriäitiin. Streepin suoritus kruunaa elokuvan samalla tavalla kuin Angie Lansburyn hyytävä tulkinta alkuperäisteoksessa.

Elokuvan alussa ja lopussa kuullaan Wyclef Jeanin versio CCR:n Fortunate Sonista. Koneistettu, hitaasti junnaava tulkinta rokkiklassikosta korostaa hienosti John Fogertyn vahvasti kantaaottavaa lyriikkaa, joka on tänään taas yhtä päivänpolttava kuin 1970-luvun alussa. Samalla tavoin myös Demmen versio Mantsuran kandidaatista löytää ja määrittää uudelleen Condonin ja Frankenheimerin keskeiset pointit. Mantsurian kandidaatti on yhtä pelottava, ajankohtainen ja kiehtova tarina kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Some folks inherit star spangled eyes, They send you down to war, Lord, And when you ask them, how much should we give, oh, they only answer, more, more, more John Fogerty, Fortunate Son