Love & Mercy kotikatsomo

Syystä tai toisesta Love & Mercy jäi Suomessa ilman teatterilevitystä. Valkokankaalta se nähtiin ainoastaan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, muutoin suomalaisyleisön täytyy tyytyä tallenteeseen. Se on sääli, koska tämä olisi ansainnut saamaansa suuremman näkyvyyden.

Brian Wilsonin nimi ei välttämättä heti soita kelloa, vaikka harvassa ovat he, jotka eivät ole koskaan kuulleet hänen kuuluisimpia kappaleitaan I Get Around, Good Vibrations, Wouldn't It Be Nice... Kyse on tietenkin The Beach Boysin nokkamiehestä.

Elokuva kulkee kahdessa ajassa: Wilsonin monivaiheisesta nuoruudesta bändin huippu- ja laskuhetkinä sekä myöhemmässä huomattavasti synkemmässä ajassa. Nuorena Brianina nähdään Paul Dano, joka tekee yhden tähänastisen uransa parhaista roolisuorituksista. Keski-ikäisenä, hyväksikäytettynä ja lääkittynä hiipuvan tähden rooliin hyppää John Cusack. Kaksi näyttelijää toimivat kontrastina kahteen hyvin erilaiseen elämänvaiheeseen.

Erityisen raikkaaksi muihin elämäkertaelokuviin nähden Love & Mercyn tekee sen muoto. Kerronta ei ole kronologista ja myös näkökulmahenkilöt vaihtuvat. Nuori Brian on läsnä elämässään itse, tehden mitä erikoisimpia kokeiluja studiossa, nauttien alansa parhaimpien muusikoiden arvostusta ja säveltäen jotakin mikä saattaisi onnistuessaan vetää vertoja jopa The Beatlesille.

Cusackin Brian taas ei kykene ottamaan kantaa, saatikka luomaan uutta. Toisinaan kommunikointi on haastavaa, erityisesti kun tiellä seisoo omia etujaan ajava psykiatri Eugene Landy (Paul Giamatti), joka säätelee asiakkaansa yksityiselämää naissuhteista raha-asioihin. Tällöin tapahtumat nähdään tyttöystäväkandidaatin näkökulmasta.

Puolikuuron Wilsonin musiikilliset kyvyt tulevat hienosti esiin katsojille. Wilsonin oman elämän soundtrack soi elokuvan alusta loppuun, mutta myös Atticus Rossin upea äänimaisema pääsee oikeuksiinsa. Elokuvassa on erityisen hienoja ja havainnollistavia oivalluksia siitä, miltä päähenkilömme päässä tuntuu, kokemuksista äänien täydelliseen kakofoniaan.

Love & Mercy on hieno elokuva, mutta siinä on myös puutteita. Niin hyvä näyttelijä kuin esimerkiksi John Cusack on, häntä on hyvin vaikea nähdä muuna kuin John Cusackina. Hänen roolityönsä on laadukasta, mutta näyttelijä paistaa roolinsa läpi samalla tavoin kuin Paul Giamatti Landyn roolissa.

Nerouden ja hulluuden raja on yksi elokuvan suurista kysymyksistä. Onko se raja, kuten sanotaan, hiuksen hieno vai onko sanoilla oikeastaan mitään eroa? God only knows.