Uinu, uinu psykopaatti

Amerikkalainen pikkukaupunki evakuoitiin 1965. Tilalle tehtiin tekoallas. Paha äiti oli sitonut poikansa sänkyyn odottamaan kuolemaa. Poika kuitenkin selviytyi, suljettiin mielisairaalaan ja unohdettiin. Transvestismiin taipuvainen Vivian kasvaa mieheksi (Robert Downey Jr.) ja tunkeutuu Claire-nimisen perheenäidin (Annette Bening) tietoisuuden eri tasoille. Enimmäkseen uniin, painajaisiin. Clairen unien tulkinta tuottaa hankaluuksia. Mikä on totta ja mikä mielikuvitusta? Kuka on seuraava uhri?

In Dreams / Painajaisissa - © 1999 DreamWorks PicturesClairen aviomies (Aidan Quinn) yrittää auttaa vaimoaan parhaansa mukaan. Paul on niin ymmärtäväinen vaimoaan kohtaan, että menettää uskottavuutensa. Mukaan kuvioihin tulee psykiatri (Stephen Rea) - ja eipä aikaakaan, kun Claire on julistettu virallisesti sekopääksi. Clairen sekoaminen on todellakin sekoilua ja runsaan omenatarjonnan symbolinen merkitys jää suhteellisen hämäräksi, vaikka sadun Lumikista puhutaankin. Pelottaviksi tarkoitetut lastenloru ja laulu ovat lähinnä liikaa sälää. Elokuvan lastenkamari ei kummittele tarpeeksi.

In Dreams / Painajaisissa - © 1999 DreamWorks PicturesNeil Jordanilla on saattanut olla jokin ylempi visio, kun hän lähti tekemään elokuvaa Painajaisissa. Idea tuntuu vain hautautuneen jonnekin kuvien alle. Edes ryhdikäs loppu ei pelasta elokuvaa muuksi kuin ihan katsottavaksi viihteeksi. Kuten kunnon trillerissä, elokuvan tahti nopeutuu loppua kohden, mutta tässä tapauksessa turhan myöhään. Juoni on liian pitkälle ennalta arvattava. Neil Jordan ei ole unohtanut mielenkiintoaan naisiksi pukeutuviin miehiin ja homoerotiikkaan tässäkään elokuvassa (vertaa The Crying Game ja Interview With the Vampire).

Suukotatko kivun pois, äiti?

Painajaisissa on eräänlainen sekoitus jo klassikoiksi nousseita kauhuelokuvia. Veden alle hautautunut kaupunki muistuttaa Poltergeistin hautausmaateemaa. Painajainen Elm Streetillä näkyy Clairen unissa, joiden kautta hän kommunikoi murhaajan kanssa ja tulee melkein yhdeksi tämän mielen kanssa. Vaikea äitisuhde sekä lapsen ja äidin välinen kommunikointi ovat yhteistä Psykolle ja tälle elokuvalle.

In Dreams / Painajaisissa - © 1999 DreamWorks PicturesMuista jännäreistä tutuiksi tulleet juonikuviot tuntuvat liiankin käytetyiltä. Painajaisissa ei kykene herättämään katsojassaan piinaavia pelon tunteita tai nostattamaan korkeaa pulssia. Katsoja tunnistaa jännitysmomentit liiankin hyvin jaksamatta reagoida niihin. Elokuva on visuaalisesti miellyttävää katsottavaa, mutta tarina ei kanna. Vaikka murhaaja on mieliparantolasta karannut, Halloweenin kaltaisia tunnelmia ei synny. Tappajallamme on kuin onkin tunteet. Robert Downey Jr:n nappisilmät ovat eksyneen koiranpennun, eivät raivokohtauksia saavan murhamiehen. Poika vain kaipaa äitiään hieman liikaa.

Vesi edustaa elokuvassa tuonpuoleista. Unissa on helvetti valloillaan ja maanpäällinen vaellus on valinta noiden kahden väliltä. Äidin rakkaus määrittää kummalle puolelle joutuu. Kun Roy Orbisonin In Dreams pyörähtää lopputeksteissä soimaan, katsojaa saattaa jopa hymyilyttää. Onko trilleri epäonnistunut vai katsoja psykoottinen? Ironinen tunnelma on selkeä. Kosto on osoittautunut jälleen suloiseksi. Kuolema on siunaus niille, joille se suodaan. Äiti suukottaa kivun pois vain kilteiltä lapsilta.

* *
Arvostelukäytännöt