Sota ei perhettä kaipaa

Painetun melodraaman kuninkaan James A. Michenerin vaikuttavaan romaaniin perustuva Toko-Rin sillat (1954) edustaa 1950-luvun amerikkalaista sotadraamaa tyypillisimmillään, kaikissa sen Technicolor-väreissä. 50-luvulla tämä sopikin erinomaisesti, mutta ei enää 2000-luvulla, vai mitä sanotte kamalasta Pearl Harborista (2001), jossa yritettiin matkia vastaavaa atmosfääriä herrojen hiusrasvoja myöten? Toko-Rin sillat on kuitenkin vaikuttava kokemus, coloradolaisen perheellisen lakimiehen Harry Brubakerin (William Holden) perspektiivistä, joka värvätään toimistostaan mukaan Korean sotaan lentämään suihkuhävittäjää. Brubaker kyselee vähän väliä sodan mielekkyyttä valmistautuessaan uransa suurimpaan lentoon.

Iki-ihana Grace Kelly on otettu mukaan muutamaan kohtaukseen Brubakerin rakastavana vaimona, joka alkaa vähitellen ymmärtää, ettei hänen miehensä saatakaan palata lennoiltaan. Veteraani Fredric March on lentotukialuksen komentaja, joka koettaa vakuuttaa Brubakerille hänen olevan tärkeällä asialla Yhdysvaltain ja dominoteorian puolesta samalla, kun itse suree syvästi molempien poikiensa kuolemaa ja vaimonsa sairautta yksin komentajantuolissaan. Michener on saanut vakavaa asiaa sinänsä viihteellisiin romaaneihinsa.

Toko-Rin sillat on suurien tunteiden sotaelokuva, eräs William Holdenin hienoista rooleista ja vieläkin suurempi odotti nurkan takana - uskomaton Kwai-joen silta (1957) valmistui kolme vuotta myöhemmin. Pommitusefektit ovat valmistumisaikaansa nähden erinomaisia ja elokuvan loppu eräs sotaelokuvien historian traagisimmista.

On hienoa, että Finnkino julkaisee dvd:nä amerikkalaisia klassikkoelokuvia, vaikka niihin ei näemmä saadakaan mukaan minkäänlaisia ekstramateriaaleja. Olisi toivonut edes kohtauslistaa! Kuvan laatu ei myöskään juuri eroa vhs-tasosta.

* * * *
Arvostelukäytännöt