Muurin takana kotikatsomo

Englannin saarilta oppinsa ammentanut ja Yhdysvalloissa lopulta uransa luonut John Schlesinger on ohjaajanuransa aikana punnertanut joukon laadukkaita elokuvia. Hänen parhaiten tunnetut työnsä ovat Dustin Hoffmanin tähdittämät Keskiyön Cowboy (1969) ja Maratoonari (1976) sekä Richard Geren pääroolissa hääräämä, toisen maailmansodan Englantiin sijoittuva rakkaustarina Jenkit (1979). Ohjaajan todellisten läpilyöntien valitettavaksi vastapainoksi hänen meriittilistaansa rasittavat nopeasti unohtuviksi keskivertoelokuviksi hyytyvät väännöt. Esimerkiksi hänen nopea piipahtaminensa kauhuleffan saralle elokuvassa Pahan riivaamat (1987) jätti katsojan hyvin tyhjäksi, sillä se jäi todella kauaksi otteeltaan ja näkökulmaltaan Roman Polanskin vastaavalla teemalla paholaisen tuloa ennustavasta elokuvasta Rosemaryn painajainen (1968). Schlesingerin vuonna 1993 valmistunut toisen maailmansodan raunioilla leikkivä vakoiluelokuva Muurin takana ei onnistu vangitsemaan katsojaa otteeseensa tavanomaisesta poikkeavasta juonen kehittelystä huolimatta. Se jää lopulta vain ohjaajansa vakuuttavaksi työväännöksi.

© 1994 World Films / © 1998 Miramax Films

Nuori englantilainen huippuinsinööri Leonard Markham (Campbell Scott) saapuu toisen maailmansodan raunioittamaan jaettuun Saksaan. Hänen tehtäväkseen paljastuu auttaa häikäilemättömän amerikkalaisen tiedustelu-upseerin Bob Glassin (Anthony Hopkins) johtamaa amerikkalaista tiedusteluyksikköä vakoilemaan Neuvostoliiton miehittämää Berliiniä - vastapelurin puhelinkaapeleille on kaivettu tunneli, jonka kytkeminen amerikkalaisten palvelukseen vaatii insinöörineron taitoja.

Salainen tehtävä onnistuu ongelmitta, mutta insinöörin kohtaama rakkaus tuo mutkia matkaan. Mikä rooli vaarallisessa pelissä on kuvankauniilla Marialla (Isabella Rossellini) ja häntä tarkkailevalla oudolla miehellä? Kaikki näyttää kuitenkin kääntyvän hyväksi, kunnes maailma musertuu, tapahtuu kuolema oudoissa olosuhteissa...

Vaisua peliä muurin varjoissa

Ian McEwanin romaaniin perustuva John Schlesingerin ohjaus Muurin takana jatkaa alkumetreillään kylmän sodan pimeissä varjoissa käytävää vakoilijoiden kissa ja hiiri -leikin tarinaa turhan perinteisin ottein. Leffan aloitus toistaakin kaikki jo miljoona kertaa aikaisemmin nähdyt kohtaukset: taistelu naapurilta tihkuvista tiedonjyväsistä saa jälleen ihmismielen keksimään mitä oudompia suunnitelmia, ja kilpailun vastakkaisissa kulmissa pelaavat osapuolet esitetään kerta toisensa jälkeen sangen perinteisin ja jo puuduttavin piirtein. Tämän tutun tarinan lisäksi ja huipentumaksi tarinaan liittyy olennaisesti - no tottakai - kaunis mutta niin onneton rakkaustarina, joka ei tunne rajoja kansallisuuksien välillä. Onneksi ohjaaja ei kuitenkaan syyllisty muokkaamaan elokuvastaan Pyhimys- tai James Bond -tyylistä action-rymistelyä vaan yrittää kannatella työnsä loppumetreille vain ja ainoastaan vahvoilla näyttelijäsuorituksilla. Valitettavasti elokuvan näyttelijät eivät kuitenkaan onnistu rooleissaan. Uskottavuuspulasta ja heikosta roolihahmon rakentamisesta kärsii erityisesti Anthony Hopkins, joka ei onnistu vakuuttamaan katsojaansa häikäilemättömänä ja lopulta niljakkaaksi rotaksi paljastuvassa hahmossaan.

Elokuva paranee alkumetriensä haparoinnin jälkeen huomattavasti siirtyessään perinteisestä agenttirainasta draaman ja jännityselokuvan puolelle. Alun kömpelöiden ja ilmeisen tarkoituksellisesti harhaanjohtavien roolirakentelujen jälkeen John Schlesinger heittää katsojansa sivustakatsojaksi rakentamaansa jännitystarinaan, jossa hän antaa haluamansa määrän tiedonjyväsiä pitäen kuitenkin tarinaa kantavan salaisuuden omana tietonaan aivan elokuvan loppulausahduksille. Hahmot muuttuvat tarinan edetessä monikasvoisemmiksi ja perinteiseen kylmän sodan mustavalkoiseen maailmaan sijoittuva tarina alkaa löytää harmaan sävyjä puhtaan valkoisesta yön pimeään yllättäviltäkin suunnilta. Lopussa John Schlesinger pääsee jo erittäin tiivistunnelmaiseen kerrontaan johdatettuaan sankariparinsa vertaansa vailla olevaan liemeen ja ahdinkoon - kuitenkin liian myöhään, sillä elokuvan jahkaileva ja puuduttava aloitus on jo onnistunut muokkaamaan katsojan käsityksen elokuvasta sangen kielteiseksi: taas yksi vakoiluleffa vailla näkökulmaa. Valitettavasti, sillä elokuvan loppu on sen parasta antia!

Muurin takana poikkeaa loppujen lopuksi voimakkaasti tyypillisestä vakoilutarinasta sekä juonen rakentelultaan että henkilögallerialtaan. Tarinan sankari ei olekaan elokuvassa kaikkitietävä ja -osaava toimintasankari, joka lopulta tyylitellen hoitaa homman kotiin kadoten auringonlaskuun kaunis daami kainalossaan. Sen sijaan sankarina hääriikin "nörtähtävä" insinöörinero, jonka ensiaskeleet kauniimman sukupuolen suuntaan ovat kaukana maailmanmies-vakoojakollegoiden maneereista ja joka ei pysty pitämään elämänsä ja kohtalonsa lankoja laisinkaan käsissään vaan on pahasti muiden ohjailtavissa, vain shakkinappulana rakkauden ja politiikan pelissä. Vaikka Muurin takana tarjoaa katsojilleen loppua kohti tiivistyvän draaman ja trillerin, ohjaajan yritys vääntää hitchcockmainen jännäri toisen maailmansodan raunioille jää valitettavan tasapaksuksi väännöksi. Se ei vakuuta katsojaansa esikuvansa asteella. Schlesingerin ohjaus tarjoaa uusia mukavia ajatuksia, mutta niiden toteuttaminen käytännössä kangertelee tällä kertaa pahemman kerran. Muurin takana jää valitettavan keskivertaiseksi pääsemättä lähellekään ohjaajan mestarisuorituksia.