Helmiä ja sikoja kotikatsomo

Perttu Lepän toinen pitkä ohjaus Helmiä ja sikoja pääsi ehdokkaaksi helmikuussa pidetyn Berliinin elokuvafestivaalin uuteen nuorisoelokuvien sarjaan. Myös kotimaassa kertyi viisi Jussi-ehdokkuutta. Suosiosta huolimatta Helmiä ja sikoja ei toimi yhtä hyvin kuin ohjaajan raikas bändielokuva Pitkä kuuma kesä (1999).

Hirvosen veljekset ja isänsä Ukko (Pekka Valkeejärvi) elelevät pikkurötöksillä ja viinanmyynnillä Joensuun Rantakylässä. Ukko ajaa kolarin, joutuu vankilaan ja viinalasti tuhoutuu. Pojat joutuvat isoihin velkoihin paikallisille roistoille. Tilannetta ilmestyy sekoittamaan pieni sisarpuoli Saara (Amanda Pilke), joka on tulos Ukon yhden yön hairahduksesta. Saaran äiti ei tytöstä välitä, joten hulttioveljekset joutuvat ottamaan vastuuta kasvattajina samalla kun pitäisi miettiä velanmaksua.

Helmiä ja sikoja on epätasainen. Toisaalta elokuva on virkistävän spontaanin oloinen. Pääosanäyttelijät ovat tuoreita kasvoja. Hyvä meininki välittyy katsojille. Toisaalta osa kohtauksista tuntuu täytemateriaalilta, joka on tehty mahdollisimman halvalla. Toistuvat tilanteet, joissa istutaan olohuoneessa ja juodaan viinaa, keskikaljaa tai kiljua sekä heitellään tavaroita tai työnnellään juustonaksuja korviin, alkavat puuduttaa. Ne eivät vie tarinaa eteenpäin. Loppuhuipentuma jääkin jotenkin lässähtäneeksi.

Erityisesti pistää korvaan epäselvä replikointi. Ammattiäänittäjille ei voi tästä kokonaan vastuuta sälyttää, vaan huonolle näyttelijäohjaukselle. Liian moni repliikki menee ohi, kelaamisesta ja uudelleen kuuntelusta huolimatta. Selkeän puheilmaisun opettelu on paikallaan, vaikka kuinka improvisaation hengessä mentäisiinkin. Tai jälkiäänityksellä pitäisi paikkailla pahimpia mökellyksiä.

Ääniongelmat unohtaen näyttelijät suoriutuvat tehtävistään mukavasti. Erityisesti mieleen jää Amanda Pilke kovia kokeneena Saarana, jonka ääni (Elisabeth Ehrnrooth) laulussa Rakkauden haudalla saa suorastaan kyyneliin. Ohjaaja Leppä jatkaa loistavaa musiikillista yhteistyötä edellisestä elokuvasta tutun Pauli Hanhiniemen kanssa. Musiikin hyvyys on epäsuhdassa edellä mainitun puheäänen huonouden kanssa. Timo Lavikainen tekee väkevän suorituksen Ruhona, Hirvosen veljesten tappelijana. Elokuvassa on hetkensä, jolloin näyttelijöiden välinen kemia toimii mahtavasti.

Normaalien trailerien lisäksi dvd:ltä löytyy laajalti ekstramateriaalia, muiden muassa todella paljon kohtausvariaatioita, ohjaajan kommenttiraita ja Jonna Tervomaan musiikkivideo.