Komediaa rennolla fiiliksellä - haastattelussa Jarkko Hentula & Perttu Leppä

Perttu Lepän toinen pitkä elokuva on ensi-illassa. Pitkän kuuman kesän tavoin Helmiä ja sikoja sijoittuu ohjaajan kotikaupunkiin Joensuuhun ja kertoo rennolla otteella ja huumorilla höystettynä nuorista miehistä. Lepän laji on komedia.

- "On tietyn tyyppisiä komedioita. En ole kiinnostunut hyvin toimeen tulevien aikuisten ihmissuhdekomediasta, jota amerikkalaiset tekevät. Enkä myöskään ole kiinnostunut amerikkalaistyyppisestä teinihömppäkomediasta. Kolmas blokki, joka kertoo hassusta keskushenkilöstä, kiinnostaa minua vielä vähemmän. Porukka touhuamassa asioita on minulle se hauska lähtökohta ruveta kirjoittamaan ja tekemään. Ja nyt kun bändi oli käsitelty, seuraava askel oli ottaa käsittelyyn veljekset."

Lepän elokuvissa on kysymys perusasioista, jotka ovat koko ajan läsnä. Huumoria rakennetaan arjen draamasta. Pohjois-Karjalan mentaliteetti ja murre taipuvat ohjaajan mukaan hyvin komediaan ja vastaava elokuva olisi vaikkapa helsinkiläisenä ollut paljon kylmempi. Huumorin takana on rento fiilis, johon on pyritty jo kuvauksissa. Se vaati paljon työtä, toteavat niin ohjaaja Leppä kuin myös elokuvan tuottaja Jarkko Hentulakin:

- "Rentous on kaikkein vaikeinta. Se, että pystytään saavuttamaan sellainen fiilis, että katsomossa porukka reagoi, että VAU! Toihan näyttää tosi aidolta ja siinä on tosi hyvä ja rento fiilis - se on valtavan työn takana. Ja se, että se työ ei näy, on hyvä."

Hentula pitää Leppää auteurina, ohjaajana, joka tekee itse taiteelliset ratkaisut ja vastaa niistä, vaikka ohjaaja ei teekään vakavaa taide-elokuvaa vaan komediaa. Kuvauksissa Leppä jättää muut osa-alueet muille ammattilaisille ja keskittyy näyttelijöihin. Harjoittelu, ammattitaitoinen tiimi ja näyttelijöiden samaan hiileen puhaltaminen ovat hyvän fiiliksen ja lopputuloksen tae.

- "Jos ei ole hyvä fiilis tekemisessä, niin ei ole hyvä fiilis katsomisessa", Hentula tiivistää ja jatkaa latauksella:

- "Komedia on kaikkein raain laji siinä mielessä, että jos se ei naurata, se on paska. Se on yksinkertaista ja julmaa. Et tarvitse mitään äärimmäisen sisäistynyttä älykköä kertomaan millainen elokuva oli. Jos naurattaa, se oli sinusta hyvä, jos ei, se oli paska. Julmaa, varsinkin kun komediaa ei juuri koskaan arvosteta."

Musiikilla tunnelmaa

Musiikki on elokuvakerronnassa merkittävä elementti. Merkitys ei ole ehkä ilmeinen ja katsojalle päällimmäisenä mielessä, mutta kuvitellaanpa elokuvaa ilman musiikkia. Vaikka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tunnelman luo lähes aina musiikki.

- "Musiikilla pystyy välittämään sellaisia asioita, joihin muita keinoja ei ole. Käytän musiikkia mielelläni elokuvissa. Tässäkin on tietyllä tavalla aika karukin mutta ei ankea tausta, niin siihen tuodaan kontrastia musiikilla. Ja musiikilla voi kertoa niitä fiiliksiä, joita siellä syvemmällä on ja joita ei päälle päin näy."

Moni elokuvankatsoja varmasti allekirjoittaa Lepän ajatukset ja Helmiä ja sikoja -elokuvan kohtaus, jossa Saaraa esittävä Amanda Pilke laulaa Juicen kappaleen Rakkauden haudalla saa kovankin karpaasin hiljaiseksi. Pääbiisit olivat ohjaajalle selvillä luonnollisesti jo ennen kuvauksia. Muun musiikin valinnassa Leppä luottaa kokeiluun.

- "Taustalla käytettäviin musiikkeihin, niin niihin en ole löytänyt muuta tapaa kuin, että kun kuva on leikattu, pistää levyn pyörimään ja kokeillaan tätä, ja tätä. Useimmiten ensin kokeilen oman levyhyllyn, mitä sieltä alkaa löytyä. Musiikin valinnassa ei kannata yrittää olla liika fiksu, koska sen näkee, kun musiikki istuu johonkin. Kokonaisen elokuvan tunnelman voisi muuttaa musiikilla, jo pelkästään koska musiikin kategoriat ovat niin vahvoja. Puhutaan esimerkiksi rockelokuvasta, mutta eihän kukaan puhu biiseistä elokuvatermein. Toisin päin se onnistuu, koska musiikki on niin merkittävässä osassa meidän elämää."

Suurelle yleisölle

Vaikka Helmiä ja sikoja kertoo nuorista miehistä ja yhdessä pääosassa on kymmenvuotias, ei kyseessä ole nuortenelokuva, vaan suurelle yleisölle kohdennettu elokuva. Tätä mieltä on myös tuottaja Hentula. Katsojatavoitteet ovat korkealla ja suomalaisen elokuvan viime vuosien menestys antaa myös paineita.

- "Tietyllä tavalla kyllä. Mutta tietyllä lailla se on hyväkin aalto, koska nyt suomalaiset on saatu uskomaan, että kotimainenkin elokuva voi olla hyvää ja toimivaa. Ja nimenomaan koska se on suomalaista. Kukaan muu ei tee suomalaista leffaa kuin me itse."

Katsojamenestysten myötä on meilläkin alettu panostaa elokuvien promootiotyöhön ja markkinointiin. Tuottajan näkökulmasta kyseessä on selkeä ja elokuvien yleisömenestysten kannalta elintärkeä kehityssuunta.

- "On tärkeä asia, että on ymmärretty, ettei yleisö tsäkällä löydä teattereihin. Pikkuhiljaa on myös päästy eroon siitä, että se ei ole mikään kirosana, se elokuvien markkinoiminen."

Markkinointiin yhdistetään usein myös negatiivisia piirteitä. Hentula ei pidä asiaa ongelmallisena, jos lopputuote on hyvä. Negatiivisia piirteitä markkinointi saa hänen mielestään silloin, kun elokuva ei ole hyvä. Ja oma elokuvahan on aina hyvä, niin hyvä, että suurena media-aikakautenakin luotetaan edelleen eniten puskaradioon.

- "Tärkeintä on, että tässä parasta on se lopputuote. Sen takia pyrimme näyttämään elokuvaa mahdollisimman monille etukäteen, koska tämä elokuva on itse itsensä paras markkinointivaltti. Mitä enemmän me leffaa näytetään, sitä enemmän lähtee sana kiertämään siitä, että HEI! Se oli hyvä leffa."