Go kotikatsomo

Doug Limanin toinen ohjaustyö Go kertoo parikymppisten losangeleslaisten nuorten kokemuksista yhden vuorokauden aikana. Vauhtia tästä mustaa huumoria ja toimintaa yhdistelevästä elokuvasta ei todellakaan puutu.

Kaikki saa alkunsa supermarketista, jossa nuoret työskentelevät. Brittiläinen Simon (Daymon Askew) lähtee Amerikan ruotsinlaivalle Las Vegasiin viikonlopuksi. Kun Simon ei ole paikalla, päättää Ronna (Sarah Polley) tuurata häntä diilerinä. Ronna yrittää saada puuttuvat vuokrarahat kokoon myymällä huumeita kahdelle saippuasarjan näyttelijälle. Kuten arvata saattaa, Ronnan ura huumediilerinä ei suju aivan suunnitelmien mukaan. Eikä Simonkaan tyhjennä Vegasin kasinoita rahasta, vaan joutuu lopulta pakenemaan henkensä edestä. Tämä puolitoistatuntinen tarjoaa katsojalle vauhtia, yllättäviä juonenkäänteitä ja kiperiä tilanteita.

Gon tarina kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta, jotka nivoutuvat lopulta yhteen. Ronnan ja Simonin lisäksi seurataan kolmannessa episodissa kahden saippuasarjanäyttelijän Adamin (Scott Wolf) ja Zackin (Jay Mohr) toilailuja. Muuten elokuvan ilmaisu on varsin tavanomaista, jopa televisiosarjamaista. Näyttelijätkin ovat tv-sarjoista tuttuja. Mukana vilahtelevat Dawson’s Creekin, Viiden jutun ja jopa Ally McBealin tv-tähtöset. Muutenkin elokuva luottaa tuttuun ilmaisuun. Massiivinen, hälyinen rave-tila ja pillerihumalakokemukset kuvataan monista nuorisoelokuvista tutuilla kaavoilla. Nopeita leikkauksia, käsivarakuvaa ja subjektiivista kameraa.

Itse tarina onkin tässä elokuvassa ilmaisua keskeisempi tekijä. Juoni on lyhyesti sanottuna vauhdikas ja nokkela - mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan. Olisiko se sitten sisältö? Toimintaa ja tapahtumia kyllä riittää, mutta päämäärää tai sanomaa ei oikein tahdo hahmottua. En toki yritä väittää, että elokuvalla pitäisi olla jokin opetus, mutta jonkinlainen selkeämpi suunta olisi ehkä ollut paikallaan. Varsinkin loppuratkaisu on varsin vaisu. Toimintaviihteenä Go on kuitenkin monia tusinatuotteita oivaltavampi ja kunnianhimoisempi. Se on menevä toimintafarssi, jonka aikana katsoja ei ehdi ainakaan tylsistyä.

Elokuvaa on monessa yhteydessä verrattu Quentin Tarantinon tuotantoon. Erityisesti Pulp Fictionin kanssa yhtäläisyyksiä toki löytyykin. Go koostuu kolmesta episodista ja se kertoo huumerikollisista satiirisella otteella. Se on kuitenkin vain kalpea heijastus Tarantinon nerokkaasta tuotannosta. Varsinkin elokuvan dialogi tuntuu toisinaan kuin suoraan kaavasta kopioidulta. Go yhdistelee tarantinolaisia elementtejä ja tv-sarjamaista ilmaisua. Elokuva onkin kuin Melrose Placen ja tarantinolaisuuden yhdistelmä, jossa julmuus ja itsekkyys on vesitetty nuorisoa kosiskelevaksi kepeäksi komediaksi. Näin elokuvan kaikista hahmoista saadaan lopulta ihan sympaattisia.

Limanin ensimmäinen ohjaustyö Swingers pääsi Suomessa vain videolevitykseen. Go nähtiin jo elokuvateattereissa. Nuoren ohjaajan ura näyttäisi siis olevan nousussa. Go antaa lupauksia tulevaisuutta ajatellen. Varsinkin tarinankertojan taidon Lima näyttäisi hallitsevan. Go on Hollywoodin peruskamaa hieman mielenkiintoisempi elokuva, mutta tämäkin leffa olisi ollut hieman särmikkäämpi ilman studiopomojen määräyksiä. Tällaisena se jää vain viihdyttäväksi kertakäyttöviihteeksi.