Frozen II kotikatsomo

Menestyselokuva Frozenin (2013) jatko-osaa odotettiin pitkään ja hartaasti, ja kun Frozen II tuli ensi-iltaan joulupäivänä 2019, se rikkoi ennätyksiä. Suomessa siitä tuli yli puolella miljoonalla katsojallaan kaikkien aikojen katsotuin animaatio ja maailmanlaajuiset lipputulot ovat olleet miljardiluokkaa. Suuria yleisömääriä saavuttavat elokuvat niputetaan usein viihdearvoiltaan puleerattuihin kaupallisiin menestyjiin, joiden sisällölliset merkitykset häivytetään menestyksen myötä takavasemmalle.

Kaupallinen menestys ja sisältörikas taide mahtuvat kulttuuriymmärryksessämme samaan lauseeseen edelleen varsin huonosti. Yleisessä ajattelumallissa sisällöllisesti merkittävät teokset ovat marginaalissa ja valtavirta on köykäistä viihdyttämistä. Teosten taiteellista kunnianhimoa puntaroidessa näin saattaa ollakin, mutta sisältöjen merkittävyyttä arvioitaessa asetelma on oikeastaan päinvastainen. Marginaalin vaikutusmahdollisuudet yleiseen ajatteluun ja kulttuurisiin tapoihin ja käytänteisiin ovat rajalliset. Marginaalissa tehdään pioneerityötä. Kun halutaan vaikuttaa kulttuuriin, tietoisesti tai tiedostamatta, valtavirralla on merkitystä. Ajattelutavat, arvot ja asenteet omaksutaan pitkälti ympäröivästä maailmasta, jonka merkittäviä rakennuspalikoita ovat kuluttamamme kulttuurituotteet sarjakuvista peleihin, videoihin ja elokuviin.

Ja mitä nuoremmasta vastaanottajaryhmästä on kyse, sen suurempi merkitys kulttuurituotteiden sisällöllä on sille, minkälainen maailmankuva varttuvan lapsen mieleen rakentuu. Ihmismieli muokkautuu koko elämän, mutta jo lapsena omaksutaan pitkälti niitä suuntaviivoja, joita ajattelun kehitys noudattelee. Joten harmittomiksi miellettyjen lastenelokuvien sisällöillä on usein paljon isompi ja kauaskantoisempi merkitys kuin aikuiskatsojille suunnatuissa elokuvissa.

Frozenit ovat edellä mainitusta näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostavia ja tärkeitä elokuvia. Ne ovat huolellisesti suurella rahalla tehtyjä animaatioita, joiden tarinakaavat ja hahmot on tarkkaan analysoitu puhuttelemaan laajoja yleisöjä. Mukana on ollut myös selkeä tahtotila katsoa ja tehdä asioita toisin. Selvimmin tämä on näkynyt pääosassa olevissa sisaruksissa Elsassa ja Annassa. Heidät on hienovaraisen määrätietoisesti kirjoitettu aiempaa modernimmiksi ja etäämmälle totutuista sukupuolikäsityksistä, joita varsinkin valtavirta-animaatioissa on viljelty vuosikymmenten ajan. Modernius ei ole alleviivattua vaan hahmot on rakennettu tarinan kautta uskottaviksi toimijoiksi. Olennainen huomio on siinä, että ihminen määrittelee itseään eikä ole valmiiksi annetun lokeron vanki.

Jatko-osassa ajatuskulku jalostuu sukupuolikäsityksistä vähemmistöihin ja erityisesti alkuperäiskansoihin, joiden stereotyyppinen kohtelu valtavirtakulttuurissa on viime aikoina ollut taajaan esillä. Tätäkin kenties tärkeämmäksi ja samalla viiltävän ajankohtaiseksi Frozen II:ssa nousee menneisyyden synkkyyden tunnustaminen.

Universaalissa kerrontaperinteessämme esi-isien kunnioittava muistelu ja urotekojen kertaaminen on ollut keskeistä, mikä on pitkään määrittänyt jopa yleistä historiankirjoitustamme. Frozen II:ssa tämä romutetaan näkyvästi, kun sisarusten isoisän harjoittama kolonialismi nousee muistojen onnelasta vääryydeksi, jota jälkipolvet pyytävät anteeksi ja haluavat hyvittää. Elokuva tuo näkyväksi historiantajuamme piinanneen näkökulmien rajoittuneisuuden, mikä viime aikoina on purkautunut konkreettuisesti merkkihenkilöiden patsaiden kaateluun ja siirtelyyn. Menneisyyden varjo on usein pitkä ja kätkee sisälleen asioita, joiden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat vasta askelia uuteen maailmaan. Historia ei tunnetusti opeta mitään, mutta historiasta – ja varsinkin menneisyydessä tehdyistä virheistä – voidaan ottaa opiksi.

Frozenin kaltaisten animaatioiden kohdeyleisölle, lapsille, teemat ja sisällön merkitykset ovat katsomiskokemuksen kannalta jokseenkin merkityksettömiä. Heitä vievät seikkailullinen tarina, hahmot ja musiikki, jota Frozen II:n blu-raylla voi laulaakin mukana. Mutta kaiken tämän taustalla elokuva istuttaa heihin arvoja sekä ajattelu- ja käytösmalleja, joiden vaikutukset ovat kauaskantoisia. Lastenkulttuurilla on käsissään paljon sellaista, joka muokkaa tulevaisuuttamme. Ja lastenelokuvien maailmankuvissa on eroja varsinkin eri aikakausien välillä.

Omassa lapsuudessani hyvän puolesta taistelevat sankarit olivat valkoisia miehiä, jotka pelastivat hädässä olevia neitoja, ja neidoista tuli kunniallisia kotia pyörittäviä ja lapsia hoitavia vaimoja miesten ratsastaessa uusiin seikkailuihin. Poikkeavat yksilöt ja vähemmistöt ohjattiin näissä tarinoissa harhapoluiltaan vallitsevan ajattelumallin viitoittamalle tielle. Se oli oman aikansa normaalia. Nyt aika on toinen ja Frozenin kaltaisten nykyanimaatioidan tarjoama maailmankuva erilainen, ja parempi niin.

Tosin menneinäkin vuosikymmeninä varsinkin faabelit ovat tarjonneet vaihtoehtoja vallitsevalle normaalille. Eläintarinat ovat mahdollistaneet toisin katsomisen ja vertauskuvien kautta on rakennettu perustaa humaanille maailmankuvalle niinkin tavanomaisissa Disney-tuotannoissa kuin vaikkapa Topi ja Tessu (1981), jonka kaltaisissa faabeleissa on puhuttu heikkojen ja poikkeavien puolesta. Kokonaan toinen asia on, missä määrin vertauskuvat ovat yleisölle avautuneet tai miten niitä on tulkittu

Onneksi asiat voidaan nykyään kertoa ja näyttää jo suoremmin.