Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga kotikatsomo

Kevään 2020 Euroviisujen yhteydessä oli tarkoitus julkistaa pitkälti Will Ferrellin puuhaama musiikkikomedia Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga. Koska tapahtumaa ei tänä vuonna järjestetty koronapandemian takia, lykkääntyi elokuvan ensi-ilta Netflixissä kesäkuun lopulle.

Tarinassa islantilaiset Lars (Will Ferrell) ja Sigrit (Rachel McAdams) ovat haaveilleet lapsesta asti pääsevänsä esiintymään Euroviisuihin. Heidän kotikutoiset musiikkiyrityksensä palkitaan, kun heidät valitaan edustamaan Islantia ja he matkustavat Edinburghiin kilpailemaan. Heidän taustansa mahdollistaa irvailun niin Euroviisujen oudoille pop-esityksille, omalaatuiselle kansanperinteiden tulkinnalle kuin seksuaalisuuden kysymyksillekin insestivihjeiden kautta.

Tarinallisesti elokuva on ongelmallinen, sillä se yrittää tehdä liian monta asiaa yhtä aikaa. Se voisi olla musiikkielokuva, mutta samaan aikaan se haluaa olla romanttinen komedia. Kun tämäkään ei riitä, lisätään mukaan urheiluelokuvista tuttu altavastaajan tarina tappioista voittoihin. Yliyrittämisen takia elokuva kärsii pitkittämisestä, ja elokuvaa kannattelevat yksittäiset hauskat kohtaukset ja elementit.

Vaikka European Broadcasting Union, Euroviisujen järjestäjätaho, onkin ollut mukana elokuvan teossa, on lopputulos hyvin yhdysvaltalainen. Elokuvan ideoi, osaksi käsikirjoitti ja tuotti komedianäyttelijä Will Ferrell, joka ruotsalaisen näyttelijävaimonsa kautta oli tutustunut ja ihastunut Euroviisuihin. Elokuvan ohjaajaksi löytyi David Dobkin, joka tunnetaan amerikkalaisten genre-elokuvien, kuten toimintakomedioiden ja romanttisten komedioiden ohjaajana. Hänen käsialaansa ovat muun muassa Shanghai Knights (2003) ja Kuokkavieraat (2005).

Amerikkalaisuus ei kuitenkaan näy vain tarinan genre-elokuvamaisuudessa, vaan etenkin Euroviisujen kohtelussa. Viisut näyttäytyvät tarinassa hieman samalla tavalla kuin amerikkalaisesta jalkapallosta kertovan elokuvan urheilukohtauksia oltaisiin tehty rugbyn säännöillä. Tarina seuraa vain löyhästi Euroviisujen sääntöjä ja tietyt juonenkäänteet olisivat todellisessa kilpailussa mahdottomia. Samoin viisuesityksiä näytetään tyylillä ”tässä on seuraava friikkishow”, mikä korostaa kyllä komediallisuutta mutta sivuuttaa kokonaan laulukilpailun monipuolisen identiteettipolitiikan.

Euroviisuihin perehtyneelle katsojalle elokuvassa on kuitenkin kaksi viehättävää piirrettä, joiden takia kompastelevan tarinankerronnan ja tapahtuman löysän tulkinnan voi kahlata lävitse. Ensinnäkin elokuvasta voi bongailla monia ikonisia Euroviisuhahmoja. Muun muassa Graham Nortonille, josta on muodostunut yksi tapahtuman juontajalegendoista, on annettu oma rooli. Lisäksi mukana vierailee eri vuosien muusikoita, kuten Conchita Wurst. Mukana on jopa hirviöbändin ”Moon Fangin” esitys, joka mukailee Suomen ainoan viisuvoittajan Lordin esitystä.

Toisekseen Fire Sagan musiikki on kohtuullisen onnistunutta. Monet musiikkikohtaukset tuovat esille Euroviisujen camp-henkistä tunnelmaa. Tosin parodioidessaan näitä esityksiä tekijät olisivat voineet mennä vielä pidemmälle, sillä kilpailun todellisuus on näitä kummallisempi. Joka tapauksessa yhdistelmä Graham Nortonin kuivakkaa kommentointia ja parodiaesityksiä on elokuvan viihdyttävintä antia. Syvempää merkitystä tai yhteiskuntakritiikkiä niistä saa hakemalla hakea.

Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga on visuaalisesti ja musiikillisesti mielenkiintoinen pastissi vuosittaisesta laulutapahtumasta, mutta valitettavasti sen tarinankerronnassa ja Euroviisujen moninaisen luonteen ymmärtämisessä on toivomisen varaa. Vaikka elokuvalla lieneekin isoin yleisönsä eurooppalaisissa tapahtuman seuraajissa, se näyttäytyy esittäytymisvideona amerikkalaisille katsojille, mikä herättää kysymyksen – kenelle tämä elokuva on oikein tehty.