Face Off - Kahdet kasvot kotikatsomo

Kaikille niille, jotka luulivat, että hongkongilaisen toiminnan mestari John Woo oli iskenyt Hollywoodissa kirveensä kiveen, Face/Off oli viime vuonna enemmän kuin tervetullut elokuva Hard Target ja Broken Arrow -pettymysten jälkeen.

Face/Off on mestarillisesti väkivaltaa ja lyyrisyyttä sekoittava keitos kaikilla woomaisilla mausteilla siinä missä ohjaajan maineikkaimmat Hongkongissa valmistuneet elokuvat A Better Tomorrow ja The Killer. Oikeastaan Face/Off menee vielä pidemmälle kuin nämä kaksi edellä mainittua, koska Woolle tunnusomainen "male bonding" -keskusteema saa Face/Offissa enemmän kuin huutia: se ajetaan raivohulluuden partaalle ja vielä reunan ylikin. On vaikea kuvitella miten ja minne Woo tästä enää jatkaa.

John Travolta näyttelee FBI:n erikoisagentti Sean Archeria, jolla on yksi ainoa tavoite elämässään: saada kiinni Nicolas Cagen tulkitsema Castor Troy, psykoottinen terroristi, joka on kuusi vuotta aiemmin aiheuttanut Archerin pojan kuoleman. Takaa-ajon jälkeen Castor Troy saadaan kiinni, mutta hän loukkaantuu vangitsemisen yhteydessä ja hän vaipuu koomaan. Sitä ennen hän on kuitenkin ehtinyt kertoa Archerille, että Los Angelesin tuhoksi on viritetty pommi, joka räjähtäessään levittää kemiallisia ja biologisia myrkkyjä.

Sean Archer joutuu uuden uhan sanelemana tilanteeseen, jossa hänelle vaihdetaan huippukirurgien toimesta Castor Troyn eli Nicolas Cagen kasvot. Toimenpide tehdään sen takia, että Archer voi soluttautua vankilaan udellakseen Castor Troyn siellä olevalta pikkuveljeltä tuhoisan pommin sijaintia.

Mutta kuten arvata saattaa hommat alkavat mennä metsään todella pahasti, sillä sairaalassa Castor Troy herää koomasta ilmeisen kasvottomana ikävöiden naamaavärkkiään. Hän saa juonesta kiinni ja pakottaa siirrättämään itselleen Sean Archerin eli Travoltan kasvot. Niin paatuneesta murhamiehestä Castor Troysta tulee Sean Archer, FBI:n erikoisagentti.

Samantien Castor myös murhaa kaikki huippusalaisesta solutusoperaatiosta tienneet, jolloin Sean Archer jää Castor Troyna virumaan vankiselliinsä ilman mitään taustatukea. Sean Archerina taas oikea Castor Troy purkaa pommin, jolloin hänestä tulee median sankari ja samalla hän alkaa yhdessä veljensä kanssa raivaamaan tietä - tällä kertaa lain oikelta puolelta ja veronmaksajien rahoilla - kohti terrorismin yksinvaltiutta. Oikea Sean Archer pakenee kuitenkin vankilasta. Hänen täytyy Castor Troyn näköisenä vangita oikea Castor Troy, jotta hän saisi oman elämänsä takaisin.

Sean Archer on Castor Troy ja päinvastoin eli John Travolta onkin Nicholas Cage ja Nicholas Cage onkin John Travolta... John Woon elokuvassa Face/Off. © 1997 Paramount Pictures

Ihmisen kahdet kasvot

Hurjan pulp-kokonaisuuden kruunaa kaksi loistavaa näyttelijää - eli John Travolta ja Nicolas Cage - ehdottomasti uransa parhaimmissa action-rooleissaan. Yhdessä uskomattoman käsikirjoituksen kanssa he antavat todella fyysisen ja skitsofreenisen tulkinnan tämän vuosikymmenen rajuimmalle jin ja jang -tarinalle. Nykyään näkee enää harvoin sisällöltään näin hämmentävää toimintaspektaakkelia.

Aika näyttää kuinka suureksi klassikoksi Face/Off omalla sarallaan yltää. Osan kiitoksista erinomaisen toimintaelokuvan syntymisestä ansaitsi myös tuottaja Michael Douglas, joka antoi Woolle vapaat kädet toteuttaa itseään ja näkemyksiään.

"Vapaat kädet -politiikka" ei kuitenkaan ollut Face/Offin tuotantovaiheessa mikään itsestäänselvyys. Tuotantoyhtiö karsasti aluksi etenkin kohtauksia, joissa ohuen Hollywood-moraalin pintaa kokeiltiin poikkeuksellisen ennakkoluulottomasti. Kaikeksi onneksi Woo sai kuitenkin säilyttää kohtaukset, joissa Sean Archer ja Castor Troy tutustuvat pahimman vihollisensa elämään ja luonteeseen.

John Woolle hyvän ja pahan olemus ei ole mustavalkoista, vaan jotain olennaisesti ihmisyyteen kuuluvaa, sillä peiliin katsoessaan ihminen näkee kummatkin kasvot. Ohjaajan Hongkong-klassikot nähneille teema on erittäin tuttu.

Kun Paha nauttii hyvää

Face/Offissa paha Castor Troy Sean Archerina siis nauttii tavallisesta perhe-elämästa kuin kuka tahansa normaali mies. Hän tarjoaa Archerin puutteessa ja yksinäisyydessä eläneelle vaimolle romanssia ja intohimoja. "Paha" selvästi myös nauttii "Hyvän" vaimon osoittamasta rakkaudesta. "Paha" jopa ystävystyy "Hyvän" teini-ikäisen tyttären kanssa. Toisin sanoen "Paha" on parempi aviomies, rakastaja ja isä kuin mitä "Hyvä" on pitkään aikaan perheelleen ollut. Sen sijaan Sean Archer Castor Troyna taas alkaa nähdä rikollisissa kunnioitettavia piirteitä, kuten uskollisuutta ja ystävyyttä. Hän myös tuntee ensimmäistä kertaa rikollismielen pahuuden kiehtovan kosketuksen.

Ehkä herkullisinta Face/Offissa on se, että John Travolta näyttelee Nicolas Cagen roolin ja Nicolas Cage taas näyttelee John Travoltan roolin. Travoltalla on ollut todellakin tilaisuus revitellä ympäriinsä Cagen parhaita "evil-Elvis" -maneereita, kun taas Nicolas Cagen on täytynyt hillitä itseään FBI-agentti Archerin roolissa. Joka tapauksessa kumpaisenkin toinen toistaan matkivan näyttelijätyön katsominen hengästyttää. Koska näin on viimeksi voinut todeta toimintaelokuvasta?

© 1997 Paramount

Kerrankin elokuvantekijät ovat tienneet, miten he ovat tähtiään käyttäneet. Yhdellä tasolla Face/Off onkin komedia näyttelemisestä. Nicolas Cagen on täytynyt ottaa "Christopher Walken" -oppitunteja kammottavana hulluna Castor Troyna ja sitten taas lähes liikuttavana Sean Archerina. Travolta taas revittelee heitettyään yltään Sean Archerin viitan näyttäen Castor Troyn laskelmoivana mielipuolena. Hän on hurmaavan levoton limanuljaska.

© 1997 Paramount

The Mozart of Mayhem

Face/Off riittää kantamaan kaikki teemansa läpi elokuvan miltei kaksi ja puoli tuntisen keston ajan. Alkuenergiaa riittää viimeisille metreille asti. John Woo osaa pyrotekniikan ja elokuvaväkivallan dynamiikan, mutta ennen kaikkea hänen uusimmassa elokuvassaan pulppuaa kunnon musta huumori yhtä aikaa rajun väkivallan ja ärsyttävän lyyrisyyden kanssa. Woo osaa konstit, joilla vetää matto katselijan alta.

Yhdessä vaikuttavimmassa kohtauksessa kesken FBI-agenttien ja rikollisten tulitaistelua pienen pojan korville laitetaan kuulokkeet, jolloin toiminta muuttuu hidastetuksi musikaaliksi Olivia Newton Johnin "Over the Rainbowin" säestyksellä. Veren, luotien ja sinkoilevien ruumiiden hurmeinen baletti lumoaa kieroutuneella kauneudellaan - pulpin ja runouden katedraalissa tarjotaan hetken ajan paloja taivaan unelmista tulisen helvetin keskellä.

Hurmehenkeä ja moraalista painovoimaa

Kun näyttelijät kasvavat elokuvan kuluessa yhä suuremmiksi, niin tekee myös itse elokuva. Se on houreisinta toimintadraamaa sitten Oliver Stonen Natural Born Killersin. Ja tietenkin ohjaaja Woo kaiken kieliposkimeiningin keskelläkin suhtautuu teemoihinsa kuoleman vakavasti. Väkivallan tekoihin on ladattu oudolla tavalla siekailematonta hurmehenkeä ja toisaalta tinkimätöntä moraalista painovoimaa. Suunnilleen kaikki elokuvassa on yhtä kaksijakoista kuin sen päähenkilöiden identiteetit.

Face/Off ei ole vain turboahdettu toimintaelokuva, vaan se on myös kunnioitusta osoittava matka menneisyyteen - aikaan, jolloin ohjaajat vielä säikyttelivät katselijoita myös sillä, miten paljon tunnetta he pystyivät lataamaan yhteen elokuvaan ja yksittäisiin kohtauksiin. Ja se aika oli Peckinpahin, Leonen, Melvillen ja kumppaneiden aikaa.

Zombieviihdettä harvoin poikkeuksin

Face/Off ei kuulu sarjaan ikuiset jatko-osat, joita melkein kaikki nykyiset amerikkalaiset toimintaelokuvat tuntuvat olevan - huolimatta siitä ovatko ne edes jatko-osia. Hollywoodin sylttytehdas suoltaa loppumattomalta hihnaltaan toinen toistaan yhä enemmän muistuttavia toiminta- ja seikkailuelokuvia, joista ovat erottuneet korkeintaan sellaiset teokset kuin Natural Born Killers, The Fugitive, The Long Kiss Goodnight, Mission: Impossible ja The Rock. Ilman Woon kaltaisia lahjakkuuksia (amerikkalainen) toimintaelokuva olisi tänä päivänä viihdettä zombeille. Viihdettä, jossa loistavat tekniset taidot mutta jota dominoivat kuolleet aivot.

Toisaalta myös Face/Offia voi halutessaan moittia siitä, ettei siinä ole vakuuttavaa sisältöä, mutta sisällöttömyydenkin elokuva kuittaa omalla oikeudellaan. Woo tietää, että elokuvakatsojista valtaosa rakastaa väkivaltaista toimintaa ja sitä hän myös estottomasti ja ylikierroksin tarjoaa. Juuri mikään ei voita näkymää, jossa woolaiset berserkit kahden aseen voimin tulittavat silmittömästi toisiaan - ja Woo tietää oikeat kulmat kuvata heitä.