Laimea rakkaustarina
Pixarin animaatioilla on oma odotusarvonsa. Esimerkiksi korona-aikana suoraan Disneyn suoratoistopalvelussa julkaistu Soul – Sielun syövereissä (2020) osoittautui yhdeksi vaikuttavimmista animaatioista vuosiin. Kaikki Pixarinkaan elokuvat eivät ole olleet onnistumisia: reilun vuoden takainen Lightyear (2022) osoittautui pettymykseksi ja studiolleen myös tappiolliseksi. Heinäkuussa teatteriensi-iltansa saanut ja nyt syyskuussa Disneyn suoratoistopalvelussa katseltavaksi tullut Elemental (2023) jatkaa tällä vähemmän onnistuneiden animaatioiden tiellä, tosin sillä erotuksella, että tappiota se ei ole Disneylle aiheuttanut.
Elemental on kerännyt katsojia mutta vähemmän kiitoksia, varsinkaan kriitikoilta. Penseydellä on perusteensa. Visuaalisesti rikkaan animaation tarina on kliseinen rakkauskertomus, joka näytelmäelokuvien puolella on veivattu läpi lukemattomia kertoja. Elementalista uupuu se innovatiivinen persoonallisuus, joka on ollut monen Pixar-animaation voimavara. Romanttisen draamakomedian konseptia olisi pitänyt tuulettaa kunnolla, jotta se resonoisi elokuvien kyllästämissä katsojissa. Alakouluikäisille tilanne on luonnollisesti aivan toinen. Heille vastakohtien kuoppainen rakkaustarina omaa vielä viehätyksensä.
Tarina sijoittuu eri elementtien kansoittamaan suurkaupunkiin. Elementtejä ovat tuli, vesi, maa ja ilma. Keskiössä on tulta edustavan perheen temperamenttinen Virva-tytär, jonka pitäisi ottaa hoitaakseen isänsä perustama puoti tämän jäädessä eläkkeelle. Vettä edustava tarkastaja, Vellu-niminen nuorukainen, löytää puodista huomautettavaa ja uhkana on sulkeminen. Toisilleen vastakohtaisia elementtejä, tulta ja vettä, edustavat nuoret joutuvat kohtaamaan toisensa, tutustuvat ja vaikeuksien kautta löytävät toisensa ja lopulta rakastuvat.
Rakkaustarinan lomassa kulkee kokonaisuuden läpäisevänä teemana eri elementtien muodostavat ryhmät, joilla viitataan todellisuuden eri etnisiin ja kulttuurisiin ryhmiin. Edelleen laajalti vallalla olevissa ajattelumaailmoissa halutaan pitäytyä oman ryhmän sisällä ja ryhmien sekoittumista vältetään omaa kulttuuria ja sen perintöä korostaen. Elementalissa teema on vakaasti läsnä ja kumpuaa ainakin osin ohjaaja Peter Sohnin omista kokemuksista.
Tematiikan merkitys jää kuitenkin toissijaiseksi vastakohtien laimeassa rakkaustarinassa, jonka käynnistyminen kestää elokuvassa huomattavan pitkään. Elokuva alkaa saada jännitteestä kiinni vasta puolivälin jälkeen, mikä saa elokuvan alkupuolen tuntumaan tylsältä ja vähämerkitykselliseltä. Animaation visuaalisen maailman rikkaus ei myöskään ahtaassa televisioruudussa pääse samalla lailla oikeuksiinsa kuin isolla valkokankaalla. Kotikatselussa Elemental jää tavanomaiseksi animaatioksi, ja kauas Pixarin parhaimmistosta.
Koko perheen elokuvailtana Elemental ajaa asiansa. Nuoremmille katsojille elokuvan rakkaustarina antaa enemmän kuin varttuneelle, jota lopulta ehkä elokuvassa viehättää eniten sen melko rauhallinen kerrontarytmi ja nykyanimaatioille tyypillisen korvia riipivän mekastuksen vähäisyys. Rakkaustarina on aina rakkaustarina, laimean tavanomaisenakin.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä