Donnie Darko kotikatsomo

Donnie Darko on se koulunsa omituinen poika, joka käy terapiassa ja kävelee unissaan. Darkon unissa Frank, valtava painajaisjänis, ilmoittaa universumin sortuvan 28 päivän kuluttua. H-hetken lähestyessä yhteydenototkin lisääntyvät, ja Donnie alkaa nähdä yliluonnollisia ilmiöitä myös päivämaailmassa. Darkon silmin katsoja näkee valkoisen porvarislähiön absurdina, pelottavana ja perverssinä paikkana. Kun maailmanloppu näyttää olevan vääjäämättömästi edessä, alunperinkin sopeutumaton nuorukainen alkaa ottaa yhä pahemmin yhteen ulkokultaisen ympäristönsä kanssa. Kun tapahtumat ovat kerran lähteneet vierimään, voiko tulevaisuutta lopulta muuttaakaan?

Donnie Darko on elokuva, joka oli amerikkalaiselle keskivertoyleisölle liian älykäs. Se on synkänkaunis kauhufantasia teineistä, koulukiusaamisesta, amerikkalaisesta elämäntavasta ja aikamatkustuksen filosofiasta. Se ei päästä yleisöään helpolla ja on aiheestaan huolimatta kaikkea muuta kuin liukuhihnatuotettu teinikauhupläjäys. Elokuvasta olisi mahdollisesti tullut Yhdysvalloissakin hitti, jos sitä katsomaan olisi houkuteltu normaalin kauhuelokuvayleisön sijasta heidät, jotka rakastuivat Magnoliaan. Kaikki eivät tätä elokuvaa ymmärrä, ja parempi niin.

Donnie Darkossa käytetään jo M. Night Shyamalanin elokuvissa, kuten Kuudennessa aistissa ja Unbreakable - Särkymättömässä, suurelle yleisölle esiteltyä "kaikki liittyy kaikkeen" -juoniteemaa. Elokuva on kuin palapeli, jonka koko kuvan näkee vasta, kun viimeinen pala on paikoillaan. Palapelin osien sovitteluun kannattaa kuitenkin ryhtyä vasta elokuvan katsomisen jälkeen. Sen aikana voi keskittyä nauttimaan teoksen makaaberista tunnelmasta ja äänimaailmasta, joka onnistuu loitontamaan ja mystifioimaan tavallisen valkoisen keskiluokan lähiöelämän tuntemattomaksi.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Richard Kelly onnistuu loistavasti ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan. Hän maalaa liikkuvan kameran käytöllä ja hidastuksilla herkullisia kollaaseja ilman, että toteutus menee kertaakaan kikkaillun puolelle. Tarinan rinnalle yhtä tärkeäksi nouseekin 1980-luvulle sijoitettu kuva- ja äänimaailma, josta jokainen voi poimia omat nostalgiset muistonsa. Kellyn luoma kauhun, teinileffan ja fantasian genrehybridi toimii ja antaa ennakkoluulottomalle katsojalle unohtumattoman elämyksen.