Crazy Heart kotikatsomo

Kuten tunnettua, countrysävelmissä lauletaan menetetystä rakkaudesta, yksinäisyydestä ja alkoholista. Ohjaajana debytoivan, paremmin näyttelijänä tunnetun Scott Cooperin Crazy Heart on kuin tällainen iskelmä elokuvan muodossa, haikea kertomus ikääntyvän keikkamuusikon alamäestä. Thomas Cobbin romaaniin perustuvaa teosta oli alun perin kaavailtu suoraan dvd-levitykseen, mutta siitä muodostui lopulta yllätyshitti voittaen jopa vuoden 2009 parhaan miespääosan ja elokuvasävelmän Oscar-palkinnot.

Tarinassa taiteilijanimensä taakse piiloutuva Bad Blake (Jeff Bridges) on arkkityyppinen entinen countrytähti: parhaat päivänsä nähnyt, alkoholisoitunut ja useita kertoja eronnut laulaja-lauluntekijä. Hänen aikuinen poikansa ei edes tunne räkälöitä kiertävää isäänsä, joka joutuu alistumaan entisen oppilaansa lämmittelijäksi. Asiat saavat viimein valoisamman käänteen, kun rakastettava renttu tapaa nuoren naistoimittaja Jeanin (Maggie Gyllenhaal). Päähenkilön ryypiskely ei kuitenkaan ota loppuakseen. Saako Blake vielä yhden mahdollisuuden muuttua?

Cooperin elokuvan asetelma on niin kliseinen ja romantisoitu, ettei se jätä mitään katsojan arvailujen varaan. Mutta ehkä juuri tämä tekeekin siitä niin viihdyttävän; kunpa oikeassa elämässäkin itsesäälissä virumisessa olisi samanlaista katkeransuloista hehkua kuin tässä teoksessa! Realismi kriteerinä kannattaakin unohtaa elokuvaa katsoessa, siksi uskomattomia niin monet sen käänteistä kuin nuoren sinkkuäidin ja tuurijuopon suhde ylipäätään ovat.

Toisaalta tarinan sentimentaalisuus pysyy kohtuuden rajoissa, eikä aiheella myöskään revitellä enempää kuin tarve vaatii. Laskelmoivuuden tunnun poistavat lopulta karismaattinen Bridges ja naapurintyttömäinen Gyllenhaal, joiden onnistuu luoda Badista ja Jeanista aidosti koskettavat henkilöhahmot. Elokuvan kolmatta pääosaa esittää puolestaan itseoikeutetusti T-Bone Burnettin ja Stephen Brutonin hieno musiikki, joka on varmasti muidenkin kuin vain countryfanien mieleen.

Melankolisen ”Weary Kindin” soidessa paatuneinkin katsoja toivonee hulttiolle parempaa elämää.