Bullet to the Head kotikatsomo

Pitkän linjan action- ja western-ohjaaja Walter Hill on tehnyt elokuvia nyt viidellä eri vuosikymmenellä, mikä on kivenkova saavutus. Hillin tavaramerkkeihin ovat kuuluneet lähes poikkeuksetta karskien miesten kovat otteet ja kadun/preerian lait sekä hyvin usein myös kahden eriparisen päähenkilön toimiminen yhdessä. Miehen tunnetuimpia buddy-elokuvia ovat muun muassa 48 tuntia ja sen jatko-osa sekä Schwarzeneggerin ja Belushin Punainen vaara.

Viime vuosina Hill on keskittynyt pitkälti tv-sarjojen ohjaamiseen, mutta tekee nyt seitsemän vuoden tauon jälkeen paluun täyspitkän teatterielokuvan ohjaajaksi Bullet to the Headilla. Tosin Suomessa elokuvalla ei ollut mitään asiaa teattereihin vaan se päätyi suoraan dvd-levitykseen oltuaan melkoinen taloudellinen floppi Yhdysvalloissa. Taloudellinen menestys ei sinänsä kerro mitään, ja moni sähäkkä toimintaelokuvaklassikko on hiljalleen kasvattanut kulttimainetta videolevityksen kautta.

Ranskalaiseen sarjakuvaan perustuva Bullet to the Head ei kuitenkaan ole sähäkkä vaan lähinnä rutiininomainen, vanhoihin Hillin maneereihin luottava perustoimintaelokuva. Pääosassa oleva Sylvester Stallone on yksi alan tärkeimpiä ja parhaimpia toimintatähtiä, mutta hänkin kaipaa tuekseen kunnon käsikirjoituksen ja yleensä myös omakohtaisen panostuksen teokseen. Syltyn omat viime vuosien teokset kuten Rocky Balboa, neljäs Rambo sekä maanmainiot The Expendablesit ovat ihan eri sarjassa, ja niissä Stallone on tunteella mukana. Syltty hoitaa nytkin yrmistelyt ja kärhämät kokeneen ammattilaisen tavoin, mutta selvästi rutiinivaihteella. Suorituksessa ei ole teknistä vikaa, mutta ei myöskään järin jouhevaa fiilistä.

Omatuntoa ja omaa koodistoaan noudattavaa palkkamurhaajaa esittävän Stallonen aisaparina on Sung Kang, joka esittää lain kirjaimeen vankasti uskovaa mutta yhtä kaikki murhamies-Syltyn kaveriksi päätyvää rikosetsivää. Kang valittiin tietojen mukaan rooliinsa sen takia, että elokuvassa olisi enemmän etnistä moninaisuutta ja se vetoaisi laajempaan katsojaryhmään. Käsikirjoittajalla on vain hassu tapa tavoitella etnistä monimuotoisuutta, sillä Stallonen suuhun on kirjoitettu lähes jatkuvalla syötöllä hämärää semirasistista dialogia, joka alkaa toistaa itseään. Onneksi sentään Kang pääsee välillä sanomaan takaisinkin. Se on laskettava roolihahmon eduksi, että aasialaistaustainen toimintaelokuvan sankari ei ole mikään stereotyyppinen itsepuolustusguru vaan virkamiesmäinen peruskyttä.

Perusjuonen lomassa nähdään aimo annos toimintaa, joka on sinänsä napakkaa ja sopivan tylyä. Elokuva on nimensä mukainen, sillä luotia napsahtaa päähän jos toiseenkin kiitettävällä pieteetillä. Lopputaistelu Stallonen ja pääpahiksen lähimmän kätyrin (Jason Momoa) välillä sen sijaan käydään miehekkäästi palokirveillä, jotka sattuvat onnekkaasti löytymään paikan päältä. Totta kai miehet nakkaavat pistoolinsa ensin permannolle voidakseen käydä rehdin kirvesmätön. Tämäntapaisia totaalisen yliampuvia kohtauksia elokuva olisi kaivannut lisääkin, sillä vahvan kasarihenkisessä matsissa ovat ainekset kohdallaan ja näennäinen realismin ripe nakattu romukoppaan.