Entebben taistelu kotikatsomo

Kesällä 1976 tapahtui maailmaa kohahduttanut lentokonekaappaus ja panttivankidraama. Saksalaiset äärivasemmistolaiset terroristit yhdessä marxilaisleninistisen Palestiinan vapautuksen kansanrintaman kanssa kaappasivat Air Francen lentokoneen, joka oli matkalla Kreikasta Pariisiin. Kone laskeutui Ugandan lentokentälle Entebbeen, jossa Ugandan silloinen sekopäädiktaattori Idi Amin antoi fanaatikoille turvapaikan, toivotti heidät avosylin tervetulleeksi ja lähetti sotilasjoukkoja kaapparien turvaksi.

Valokeilassa mielellään paistatellut narsistinen Amin poseerasi median loisteessa ja näennäisesti neuvotteli panttivankien vapauttamisesta, mutta vaikka osa vangeista vapautettiinkin, niin asian ydin ei muuttunut miksikään. Terroristit olivat vahvan antisemitistisiä ja erottelivat toistasataa juutalaismatkustajaa muista. Kaapparit vaativat vangittujen kollegoidensa vapauttamista ympäri maailmaa, ja mikäli uhkavaatimuksiin ei suostuttaisi, niin juutalaispanttivankeja uhkaisi teloitus. Israelin hallitus ei vaatimuksiin suostunut ja laati suunnitelman, jossa Israelista lähetetty kommandojoukko lensi salaa yön pimeydessä Ugandaan, tunkeutui lentokentälle, niittasi terroristit ja vapautti panttivangit.

Operaatio Entebbe laadittiin ja toteutettiin nopealla aikataululla. Lähes yhtä vauhdikkaita olivat elokuvantekijät, sillä noin vuoden sisään aiheesta oli julkaistu jo peräti kolme elokuvaa, yksi israelilainen ja kaksi yhdysvaltalaista tuotantoa. Entebben taistelu on näistä keskimmäinen, ja sen ensi-ilta oli jo toukokuussa 1977. Teos tehtiin tv-elokuvaksi, mutta siitä huolimatta sen tuotannolliset arvot olivat korkeat. Elokuvan ohjasi konkariohjaaja Irvin Kershner, joka nykyisin tunnetaan parhaiten Imperiumin vastaiskusta . Pääosiin valittiin Charles Bronsonin, James Woodsin ja tuoreen Oscar-voittaja Peter Finchin kaltaisia näyttelijöitä. Idi Aminin roolin esitti Yaphet Kotto.

Kershnerin elokuva kuvaa tapahtumia pitkän kaavan mukaan, ja tällä julkaisulla oleva ohjaajan versio tuo vielä lisää detaljeja ja mittaa. Kerronnan tahti on varsinkin alkua kohden varsin verkkainen eikä välttämättä sopisi valkokankaalle, mutta tv-formaatti antaa enemmän anteeksi. Draama pohjustaa huomattavan paljon kaappauksen ulkopuolisia vaiheita ja poliittisia kiemuroita, joissa vapautuksista yritetään neuvotella suoraan Aminin kanssa ja jossa Israelin hallitus johtajanaan pääministeri Rabin sai lopulta opposition tuen uhkarohkealle operaatiolle. Kershnerin ohjauksessa ei ole hänen myöhempien elokuviensa lennokkuutta, mutta pikkutarkan pedantti, hetkittäin jopa junnaava lähestymiskulma tuo kuitenkin tarinalle ja sen oikeille päähenkilöille arvokkuutta ja syvyyttä.

Kaapatuille vankeus ja kuoleman uhka oli piinallista, ja tämä välittyy elokuvasta varsin hyvin. Erityisen piinallista se oli niille mukana olleille vanhemmille juutalaisille, jotka olivat olleet muun muassa Auschwitzissa saksalaisten äärioikeistolaisten vankeina ja jotka kaappauksen yhteydessä päätyivät saksalaisten äärivasemmistolaisten vangeiksi. Teoksen mieleenpainuvimpia kohtauksia onkin hetki, jossa vanhempi panttivanki muistuttaa äärivasurien johtajaa Wilfried Böseä (Horst Bucholz) tästä, ja tämä toteaa absurdisti, ettei ole natsi vaan idealisti.

Entebben taistelu painottaa draamallista sisältöä ja sisältää varsin vähän varsinaista Entebben taistelua, sillä operaatio etenee loppuhuipentumaansa vasta, kun poliittiset esteet on saatu raivattua tieltä. Lentokentälle hyökkäys ja tulitaistelu kuvataan kuitenkin ytimekkäästi ja rivakasti, ja toimintaosuus antaa elokuvalle sen tarvitseman kliimaksin. Vaikka Charles Bronson jämeränä elokuvan kannessa poseeraakin, hän toimii kommandojoukon taustajohtajana ja sen toteuttajana. Varsinaisen iskujoukon johdossa toimi Stephen Machtin esittämä everstiluutnantti Yonatan Netanjahu. Operaatio oli menestys, sillä vain muutamaa vankia ei saatu pelastettua elossa ja marxilaiset passitettiin hornaan koksia lapioimaan, kuten Tex Willer asian ilmaisisi. Netanjahu kuitenkin menehtyi ainoana kommandojoukon kuolonuhrina.

Aikalaisilleen Entebben taistelu oli edellisvuonna tapahtuneen uutisdraaman dramatisoitu versio. Nykynäkökulmasta kyseessä on historiallisesti kiinnostava ajankuva, joka heijastaa sekä raakaan väkivaltaan valmiin äärivasemmiston tekopyhää idealismia että Israelin myöhempää politiikkaa. Terroristien tappaman Yonatan Netanjahun veli kun sattuu olemaan Benjamin Netanjahu, joka tälläkin hetkellä toimii Israelin pääministerinä ja on jo toiseen kertaan tässä virassa. Benjamin Netanjahun otteita palestiinalaisia kohtaan on pidetty syystäkin kovina ja häikäilemättöminä, mutta vaikka miehen kaikkia tekoja ei hyväksyisi, niin ainakin niiden taustoja on hieman helpompi ymmärtää, kun muistaa hänen veljensä kuoleman lähtökohdat.