Red Heat kotikatsomo

Arnold Schwarzenegger vetosi sosiaalisessa mediassa pitämässään puheessa Venäjän kansalaisiin Ukrainan sodan tuomitsemisen puolesta. Samalla hän kertoi venäläisestä sankaristaan painonnostaja Juri Petrovitš Vlasovista, joka toimi innoittajana hänen omalle kehonrakentajan uralleen Yhdysvalloissa. Yhteydet kahden kylmän sodan suurvallan kansalaisen välillä ovat keskiössä Walter Hillin elokuvassa Punainen vaara (Red Heat, 1988), jonka harvinaisissa liennytyksen ajan mahdollistamissa Moskovan kuvauksissa Schwarzenegger tapasi lopulta lapsuuden sankarinsa.

Moskovan poliisin kapteeni Ivan Danko (Schwarzenegger) jahtaa neuvostoliittolaista huumekauppiasta Viktor Rostavilia, joka pakenee täpärästi Yhdysvaltoihin. Kun rikkomuksistaan Chicagossa kiinni jäänyt Rostavili karkaa poliisin hallusta, joutuu Danko yhdistämään voimansa ylikonstaapeli Art Ridzikin (James Belushi) kanssa saadakseen huumekauppiaan vastuuseen teoistaan. Tehtävää vaikeuttavat kahden rautaesiripun eri puolilta olevan poliisin ideologiset ja ammatilliset vastakkainasettelut.

Punainen vaara on kasarin menestyneiden buddy cop -elokuvien hengessä tehty toimintakomedia. Elokuva nojaa Schwarzeneggerin tunnistettavaan toimintatähden imagoon, josta hän oli siirtymässä komedian puolelle saman vuoden Identtisissä kaksosissa (Twins, 1988). Toimintaohjaaja ja käsikirjoittaja tunnettu Walter Hill luonnosteli yhdessä Harry Kleinerin ja Troy Kennedy Martinin kanssa kuvausten aikana lähes lennosta tarinan Schwarzeneggerin esittämän neuvostoliittolaisen poliisin ympärille, mikä onnistuneesta ideastaan huolimatta valitettavasti näkyy lopputuloksen hajanaisuudessa.

Kiinnostavan Moskovan punaisella torilla kuvatun aloituksen ja Neuvostoliitossa tapahtuvien osuuksien jälkeen elokuva menettää imuaan sen siirtyessään Yhdysvaltoihin. Toiminta ja komedia nousevat stereotypioista Dankon joutuessa törmäyskurssille amerikkalaisten tapojen ja ihmisten kanssa. Schwarzeneggerin aksentti ja ytimekäs dialogi ovat sisälle kirjoitettuna hänen hahmoonsa. James Belushi taas muistuttaa kyllästyneen poliisin roolissaan yllättävän paljon veljeään toisessa Chicagoon sijoittuvassa ja poliisiautoja romuttavassa elokuvassa The Blues Brothers (1980).

Hyvinkin suoraviivaisen juonen sijaan elokuvassa keskitytään sen aiheen ideologisiin konnotaatioihin, jossa Neuvostoliitto esitetään Dankon kautta yllättävänkin positiivisessa valossa sekä haetaan ymmärrystä kahden maan poliisien välille. Hillin lahjakkuus toiminnan ohjaajana välittyy ja rosoisuutta on saatu mukaan räjähtävissä ammuskeluissa eikä väkivaltaa ja alastomuutta myöskään säästellä. Realistinen väkivalta ja kevyt komediallisuus hieman töksähtelevät yhteen kuolemanvakavissa kohtaamisissa. Loppupuolen busseilla tapahtuva takaa-ajo ennakoi elokuvaa Speed – Kuoleman kyydissä (1994).

Punainen vaara on viihdyttävä elokuva ja tuotantona kiinnostava kuriositeetti, muttei pääse iskevyydessään genrensä parhaimpien teosten joukkoon vaan luottaa ennemmin turvallisiin ratkaisuihin. Sen katsominen vuonna 2022 antaa kuitenkin toivoa maailman poliittisen tilanteen liennytyksen mahdollisuuden puolesta.