Blackout - muistikatkoksia kotikatsomo

Arjen ahdistukset jäävät kakkoseksi Abel Ferraran yhä synkkenevässä elokuvatodellisuudessa. Ihmisten ympäröimän pimeän, äärimmäisen julman ja kyynisen maailman esittely (Angel of Vengeance, The King of New York ja Body Snatchers) sekä ihmismielen ahdistusten kuvaaminen (Driller Killer, Bad Lieutenant, Dangerous Games ja The Addiction) ovatkin kulttimaineeseen nousseen ohjaajan tavaramerkkejä. Uusimmassa ohjauksessaan Muistikatkoksia Abel Ferrara määrittelee ahdistus-termin uudelleen. Ihmismielen pimeydessä vaanivien demonien tarkastelussa ohjaaja vie uutukaisessaan kerrontansa täysin uudelle asteelle, elokuvasta välittyvä totuus on ohjaajan edellisiäkin työnäytteitä lohduttomampi. Todellisuus ja kuvitelmat, toivot, pelot ja ahdistukset käyvät elämässä jatkuvaa kädenvääntöä, sekoittuvat ja jälleen erkaantuvat toisistaan Ferraran tyylittelevissä käsissä. Elämä on jokaisen ihmisen yksityishelvetti! Muistikatkoksia voidaan nähdä huumeisena versiona Émile Zolan useaan kertaan kuvatusta romaanista Nana.

Matty (Matthew Modine) on elokuvatähti, joka palaa juurilleen Miamiin vain huomatakseen unelmiensa romuttuneen. Tilanne on muuttunut lähdöstä. Epätoivottu raskaus on muuttunut ajan kuluessa unelmaksi Mattyn mielessä. Suuria odotuksia tulevalle jälkipolvelle asettanut elokuvan sankari huomaa rakastettunsa Annien (Beatrice Dalle) tehneen abortin.

Elämä lähtee kulkemaan päin helvettiä. Vihan ja rakkauden tunteissa painiskeleva Matty valitsee "helpon" ratkaisun, hän pakenee huumeiden, viinan ja irtosuhteiden kyllästämään maailmaan. Epätodellisessa maailmassa käyskentelevä harhailija löytää rakkaansa kloonin, Annie-kakkosen (Sarah Lassez). Rakkaus ja toivo heräävät mahdollisesta paremmasta. Mickey (Dennis Hopper) kuvaa taustaa eroottiselle videolle. Kun yhtäkkiä tulee muistikatkos! New York, kahdeksantoista kuukautta myöhemmin. Matty on saanut elämänsä raiteilleen. Taakse ovat jääneet huumeet ja viina sekä Annie-1 ja Annie-2. Tyttöystäväksi on noussut "nuhteeton" Susan (Claudia Schiffer). AA-kerho on nostanut elokuvanäyttelijän suosta - vuosi on kulunut selvin päin. Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa. Öisin demonit kertovat väkivaltaista tarinaa menneisyydestä. Mitä tapahtuikaan silloin yöllä, kun tapahtui ensimmäinen muistikatkos? Tilaisuus paljastaa menneisyys syntyy, kun Susan lähtee matkalle. Matty lähtee etsimään elämänsä puuttuvia palapelin paloja Miamin auringosta...

Alitajunnan demonit

Abel Ferrara on pystynyt vaivattomasti siirtymään elokuvatyylistä toiseen. Hänen tuotantonsa käsittää kirjon kauhuelokuvasta rikoselokuvaan ja toimintaelokuvasta voimakkaaseen draamaan. Ohjaajan elokuvat tarjoavat julman maailman: kaupungit ovat käärmeiden, rottien ja hämähäkkien kyllästämiä urbaanirämeitä, ihmismielen kaatopaikkoja. Alkoholi-, huume- ja seksiaddiktiot ovat elämää ylläpitäviä viettejä. Ferraran tuotannossa esimerkiksi kansansatujen vampyyrit ovatkin muuttuneet rujoiksi hahmoiksi (The Addiction), olennoiksi jotka tarvitsevat verta huumeen kaltaisena nautintoaineena. Jack Finneyn luoma tarina palkoihmisistä on taas muuttunut vertauskuvaksi AIDS:n luomista peloista.

Ferraran valkokankaalle suodattuvassa sielunmaailmassa lopulliset selviytymis- ja tuhoutumistarinat käydään mielien sokkeloissa. Ohjaajan pitkäaikaisen hovikäsikirjoittajan Nicholas St. Johnin tarinoissa elokuvan lopussa annettiin lunastus ja armahdus (Angel of Vengeance, Fear City, China Girl, King of New York ja Body Snatchers). Elokuvien luonne muuttui kuitenkin huomattavasti Ferraran lähdettyä kokeilemaan omien polkujensa kantavuutta. Vuonna 1992 valmistunut, vuoden parhaaksi elokuvaksikin ylistetty Paha poliisi tarjosi tutkimusmatkan itsesäälin, syyllisyyden, riivatun ja armahdusta toivovan mielen maailmaan. Mutta enää ei ollut mahdollisuutta armahdukselle tai syntien anteeksiantamiselle. Jatkossa maailma muuttui entistäkin synkemmäksi, Muistikatkoksia jatkaakin matkaa ihmismielen kaatopaikoille.

Ei kompromisseja valtayleisölle

Muistikatkoksissa Ferrara ei anna päähenkilölleen minkäänlaisia mahdollisuuksia lunastukseen ja armoon maanpäällisessä elämässä. Itsensä armahtaminen on mahdottomuus. Rivona ja tuhmana eroottisena thrillerinä alkava leffa muuttuu nopeassa tahdissa vierailuksi sielunmaailmaan, jossa intohimot ja vietit ovat nousseet vallitseviksi voimiksi. Hallusinaatioiden ja väkivaltaisten unien sekoittuminen todellisuuteen luo surrealistisen maailman vailla vertaa Ferraran tuotannossa. Perinteisestä poikkeavat kamera-ajot ja käsivarakameralla kuvatut video-otokset tuovat tarinaan ryhdikkyyttä, todellisuuden tuntua ja vakuuttavuutta.

Ferraran elokuvat eivät ole mitään suuren yleisön elokuvia. Kukapa haluaisi katsoa kiiltokuvaihmisten, sankarien ja sankarittarien, sijaan rypemistä itsesäälissä. Pieni kannattajakunta on ongelmallinen omia polkuja käyville visionääreille. Ohjaajan uusin elokuva jatkaa aikaisempaa linjaa. Se on kompromissiton ja kyyninen teos kaupunkien viidakoissa elävien ihmisten ahdistuksesta. Ferrara ei kuitenkaan ole luonut aikaisempien elokuviensa kopiota tai kloonia, vanhan lämmittelyä. Uuden tarinan ja uusien hahmojen kautta Ferrara vie tutkimusmatkan ahdistusten maailmaan entistäkin syvemmälle. Ohjaajan ihailijoille elokuva ei muodosta pettymyksen tuntemuksia, kiiltokuvasankareita etsiville taas elokuvaa ei voi suositella. Katselijoiden sietokykyä testaava elokuva on ohjaajan parhaimpia tarinoita.