The Resident valkokangas

Aiemmin muun muassa musiikkivideoita ohjanneen Antti J. Jokisen esikoispitkällä on meikäläisittäin erityistä uutisarvoa, sillä kyseessä on harvinainen suomalaisohjaajan Yhdysvalloissa isolla rahalla toteuttama teos, jonka pääosassa nähdään vieläpä kaksinkertainen Oscar-voittaja Hilary Swank. Uskottavuutta lisäävät niin ikään maineikkaan brittikauhuyhtiö Hammerin nimi sekä sen takavuosien tähden, 89-vuotiaan Christopher Leen elokuvassa nähtävä pieni roolisuoritus.

Poikkeuksellisista lähtökohdistaan huolimatta The Resident on kuitenkin valitettavan geneerinen jännäri, jonka todellinen paikka olisi elokuvateatterin sijaan suoraan dvd-levyllä. Syy elokuvan latteuteen piilee sen pölhössä tarinassa, jossa newyorkilainen sinkkulääkäri Juliet (Swank) löytää itselleen unelmiensa vuokra-asunnon. Halpa hinta sekä oudot yölliset äänet kuitenkin kummeksuttavat – ja kuinka ollakaan, pian kämpän sympaattinen vuokraisäntä Max (Jeffrey Dean Morgan) paljastuukin tirkistelyyn taipuvaiseksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi vanhaksipojaksi, jota ilkeä isoisä (Lee) simputtaa…

Hitchcockin Psykosta lähes sellaisenaan kopioidusta asetelmasta on vaikea saada aikaiseksi mitään yllättävää, varsinkin kun elokuvan juju paljastetaan katsojalle rautalangasta vääntämällä jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Jokisen teos ei muutenkaan missään vaiheessa onnistu kehittämään aiheestaan aidosti painostavaa tunnelmaa. Sen sijaan päällimmäiseksi tunteeksi elokuvasta jää lähinnä pitkästyminen, vaikka kauhuleffan olisi kai tarkoitus olla pelottava.

Jännityksen puutetta yritetään turhaan kompensoida Swankin alastonkohtauksilla ja voyeuristijuonen muka ahdistavilla yksityiskohdilla, mutta kömpelö käsikirjoitus sisältää niin monia epäloogisuuksia, että siihen on käytännössä mahdotonta eläytyä. Viiniä illasta toiseen litkivä lääkäri-Juliet ja työkseen ilmeisesti pelkästään asuntoa remontoiva Max ovat kuin paperinukkeja, joiden toiminnan motivaatiota ei vaivauduta missään vaiheessa kunnolla selittämään.

Kuvakerronnaltaan toki sujuva ja ulkoisilta puitteiltaan suhteellisen näyttävä teos päättyy perinteisiin verikekkereihin. Elokuvan tarina ei lopulta toimi oikein millään tasolla, mikä saa sen puolitoistatuntisen keston tuntumaan kaksin verroin pitemmältä. Eikö joku voisi vihdoinkin tehdä Hollywood-kauhuleffan, joka ei ennalta arvattavien juonenkäänteidensä vuoksi olisi pelkkää huonoa komediaa?