Pieni suuri hiiri

Suomeksi dubattu aitojen näyttelijöiden elokuva on aina huono juttu. Maassa, jossa ei muita elokuvia kuin piirrettyjä dubata, ajatuskin yleensä kääntää vatsaa. Stuart Little on kuitenkin tarkoitettu aivan perheen pienimmillekin, ja tällöin dubbaukselle löytyy jonkinlainen peruste. Suomeen Stuart Little tulee valtaisan 40 kopion voimin, ja niistä kolme on alkuperäisäänillä varustettuja. Suosittelen näitä versioita kaikille yli kymmenvuotiaille.

Stuart Little - © 1999 Columbia PicturesStuart on orpokodin ainoa hiiri. Mahdollisuudet, että hän löytäisi adoptiokodin ovat suorastaan minimaaliset, kunnes Littlet tulevat adoptoimaan ja poistuvat orpokodista pikkupojan sijasta nasevan hiiren kanssa. Tiettyjä ongelmia tietenkin tulee vastaan, joista vähäisin ei ole perheen kissa Snowball, mutta perheen voimin nämä kuitenkin voitetaan.

Mainio tarina ja hämmästyttävät efektit

Mitä yhteistä on Stuart Littlellä ja Kuudennella aistilla? Yllätys, yllätys: käsikirjoittaja M. Night Shyalaman. Stuart Littlen tarina ei olekaan yhtään hassumpi, ja arvattavasta sentimentaalisuudestaan huolimatta se ei herättele juuri syötyä pizzaa palaamaan maan pinnalle. Tarinan ainoat heikkoudet löytyvät dubbauksesta, jonka kohtuullisen kökösti käännetyt vitsit ja sananparret pistävät aika ilkeästi korvaan. Tämä tietenkään ei ole ongelma kuin yli kymmenvuotiaalle.

Stuart Little - © 1999 Columbia PicturesElokuvan visuaaliset efektit ovat tietenkin aivan oma lukunsa - miten tehdä elävän näköinen hiiri ja pistää se seikkailemaan nykyajan New Yorkiin. Ratkaisuna Stuart Littlessä on käytetty eräänlaista piirroselokuvamaisuutta. Elokuvan kohtaukset näyttävät siltä, kuin ne olisi suurelta osin kuvattu erittäin realistisessa, mutta kuitenkin piirretyssä ympäristössä. Kokonaisuudessaan Stuart Little - sekä elokuva että samanniminen pääosan esittäjä - näyttää hyvältä ja aidolta.

Täytyy kyllä myöntää, että on Finnkinolta jonkinlainen virhe pistää kyynisille kriitikoille katsottavaksi suomenkielinen versio elokuvasta. Elokuvan dubbaus ei ole tosin aivan kamalaa, mutta kuulla Hugh Laurien tai Geena Davisin puhuvan suomea Nicke Lignellin ja Maria Kuusiluoman äänillä on kuitenkin tarpeeksi, jotta ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia pitää silmiään kiinni päästäkseen tunnelmaan. Itse menen katsomaan kyllä alkuperäisversionkin - täytyyhän tämä nähdä niin kuin se on tarkoitettu.

Stuart Little oli suomenkielisyydestään huolimatta valloittava. Vaikka amerikkalaistyylistä perheen ja perhearvojen korostamista elokuvassa onkin aivan liikaa, on itse hiiren hahmossa jotakin ylitsepääsemättömän loistavaa. Suomenkielisessä versiossa äänenä on Jarkko Tamminen, mutta alkuperäisversion Michael J. Fox on visuaalisesti oikealla tavalla vertikaalisesti rajoittunut. Itse menetin sydämeni Stuartille, kun hiiri avoautollaan seikkailee New Yorkin keskuspuistossa ja miniatyyrikokoisen avoauton autoradio pauhaa Brian Setzerin "If You Can’t Rock Me". Todella hilpeää, oikeasti.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3,5 /2 henkilöä