Forbidden Kingdom - Kaksi mestaria valkokangas

Huhut legendaaristen Hongkongin kung fu -tähtien Jet Lin ja Jackie Chanin yhteistyöprojektista ovat liikkuneet laajalti fanien kesken ainakin kymmenen vuoden ajan.

Sopivan tähtikuvan valintaan liittyvät kotiutumisvaikeudet ovat kuitenkin piinanneet Jet Lin koko Hollywood-uraa, kun taas Chanin suhteen toivo on huvennut jokaisen surkean mutta erittäin hyvin menestyneen Rush Hour -elokuvan myötä. Kun Chan on lisäksi viimeaikaisissa Hollywood-tuotoksissaan turvautunut yhä enenevässä määrin tietokonegrafiikan ja trikkikuvauksen suomiin apuihin, on ehkä fanien halukin ehtinyt hiipua. Niinpä tämän elokuvaprojektin toteutuminen ja lopputuloksen korkea laatu yllättävät positiivisesti.

Tarinan kehykset ovat mitä tyylipuhtainta seikkailuelokuvaa: kovisten kiusaama nörtti Jason (Michael Angarano) tempautuu tahtomattaan toiseen ulottuvuuteen, jossa hänen pitää etsiä haltuunsa joutuneen taikasauvan oikea omistaja, kiveksi loihdittu Apinakuningas. Avuksi löytyvät väkijuomista kung fu -voimansa ammentava Lu Yan (Chan), kivikasvoinen taistelijamunkki (Li), sekä hiukan ylimääräinen romanttinen kiinnostus Kultapääsky (Yifei Liu).

Toverusten pätkittäväksi löytyy kokonainen armeija pahan sotalordin alamaisia, minkä vuoksi karaistuneet taistelijat vihkivät myös Jasonin kung fun saloihin. Täten tarinan toismaailmallista seikkailua kehystävät omaan maailmaamme sijoittuvat prologi ja epilogi, joissa koulukiusaajat joutuvat katumaan tekosiaan kohdatessaan kung fu -nörtin koston. Tässä on sydämellinen, joskin pastissinomainen esimerkki martial arts -elokuville keskeisestä kasvutarinan elementistä.

Kaksi mestaria on varsin selkeästi suunnattu "koko perheelle", joskin vanhemmankin katsojan on helppo innostua elokuvan näyttävästä puvustuksesta ja Hongkong-esikuvien mukaan runsailla väreillä maalatusta mielikuvitusmaailmasta. Maisemissa yhdistellään vaikkapa Taru Sormusten Herrasta -elokuvien tapaan kuvaspaikkojen luonnollista kauneutta ja tietokonegrafiikalla tuotettuja lavasteita.

Lukuisista taistelukohtauksista huolimatta huumorilla höystetty elokuva muistuttaa tunnelmaltaan enemmän kepeitä Jackie Chanin tarinoita kuin useasti väkivaltaisempia ja vakavampia Jet Li -elokuvia. Tosin Jet Lillä on harvinainen tilaisuus näyttää koomisia taitojaan kaksoisroolissaan Apinakuninkaana, ja Chan taas vastaa dramaattiseen haasteeseen paatoksellisessa hyvästijättömonologissaan Jasonille.

Tuotantomekanismiltaan Kaksi mestaria edustaa niin sanottua globaalia martial arts -elokuvaa, jonka puitteissa aasialaista kulttuuria sovitetaan Hollywoodin elokuvateollisuuden käsiteltäväksi. Työnjako on monesta aiemmasta tuotoksesta tuttu: ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavat amerikkalaiset, kun taas taistelukohtausten spektaakkeli ja koreografia on jätetty suosiolla Hongkongin koulimille ammattilaisille.

Kannattaa huomata, että vaikka jotkut arvostelijat puhuvat Hollywoodin harjoittamasta Hongkongin lahjakkuuksien "ryöstöviljelystä", globaalin martial arts -elokuvan suosion kasvaessa tietyt aiemmin varjoon jääneet, leimallisesti aasialaisissa tuotteissa korostuvat elokuvallisen työn sarat nousevat paremmin valokeilaan. Esimerkiksi veteraanikoreografi Yuen Woo-Ping kreditoidaan näyttävästi jo alkuteksteissä, mikä on Hollywoodissa varsin uudehko käytäntö.

Aasialaiset taistelutaiteet ja mytologia saapuvat koti-Suomeen monen kulttuurisen mutkan kautta. Niinpä monet martial arts -elokuvien ystäville suunnatut viittaukset eivät täysin välity elokuvan suomennoksessa. Tietenkin Sun Tzu -lainaukset ovat varmaan tarkoitettukin melko pienen piirin bongattavaksi, mutta juuri tässä korostuu globaalin martial arts -elokuvan arvo kulttuurisen välitystyön tekijänä: se voi sekä viihdyttää että sivistää katsojaansa, jos vain pääsemme yli amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin ajatuksesta.