Rakkaustarina haudan takaa!

John Cassavetes käsikirjoitti elokuvaksi aikomansa tarinan mielettömästä ja ajattomasta rakkaudesta vuosikymmeniä sitten. Hän kirjoitti tarinan rakkaudesta, joka kestää suurimmatkin vastoinkäymiset, yllätykset ja kohtalon oikuttelut. Ohjaaja/näyttelijän ennenaikainen kuolema kuitenkin murskasi kaavaillut suunnitelmat tarinan siirtämisestä valkokankaalle. Se vaipui unholaan ja unohdukseen!

Lähinnä elokuvanäyttelijänä nimensä tunnetuksi tehnyt ja paikkansa elokuvamaailmassa lunastanut Nick Cassavetes palaa ohjaajan pallille uusimmassa elokuvassaan She’s So Lovely. Ristiriitaisesti vastaanotetusta esikoisohjauksestaan Unhook the Stars työkokemusta ja itseluottamusta niittänyt ohjaaja/näyttelijä on valinnut elokuvansa aiheeksi vuonna 1989 edesmenneen isänsä kirjallisen tuotannon "helmen". Isänsä maineen varjossa uransa luonut Nick Cassavetes palaakin kirjaimellisesti nuoruutensa oppivuosille ja isäpappansa jalanjäljille uusimmassa elokuvassaan.

Edesmenneen ohjaajan poika jatkaakin isänsä perintöä kaivamalla naftaliinista tarinan ja luomalla "hyvin isänsä tyylisen" -elokuvan. Valkokankaalla esiintyvä monimuotoinen henkilögalleria muistuttaakin huomattavasti pappa-Cassavetesin elokuvien roolihahmoja. Nick Cassavetesin ohjaus ei ole kuitenkaan pelkästään vain kopio tai klooni aikaisemmasta tuotannosta, sillä hän onnistuu tuomaan "omaan" tarinaansa jotakin uutta ja omaperäistä. Elokuva onkin nähtävä lähinnä kunnianosoituksena pojalta isälle!

She’s So Lovely (Penn & Wright) - (c) 1997 Miramax FilmsEi rahaa ja turvaa, vain syvää rakkautta. Raskaana oleva Maureen (Robin Wright Penn) ja vaarallista elämää viettävä Eddie Quinn (Sean Penn) ovat vannoneet loputonta ja ikuista, mieletöntä, rakkautta toisilleen. Vaara ja väkivalta astuvat näyttämölle Maureenin jouduttua naapuriasunnon kummajaisen viettelemäksi, runtelemaksi ja raiskaamaksi. Pelätessään puolisonsa toimia Maureen valehtelee kaatuneensa ja loukanneen siten kasvonsa. Kaikki näyttää kääntyvän sittenkin onnelliseksi kunnes aamulla Eddie herää hullunkiilto kasvoilla ja vaatii todellista selitystä tapahtumasta...

Onnettoman ja turhan rikoksen seurauksena mieleltään sairaaksi todettu Eddie tuomitaan "hoitoon". Luvatut kuukaudet muuttuvat vuosiksi ja vuodet vuosikymmeneksi. Maailma on muuttunut vapauden koittaessa. Maureen on eronnut pysyvästi henkisesti poissaolevaksi luokitellusta miehestään ja avioitunut Joeyn (John Travolta) kanssa saaden lisää jälkikasvua hänen kanssaan. Uusi ja vanha rakkaus asettuvat vastakkain ja ottavat mittaa toisistaan. Vuosia aikaisemmin annetut rakkaudentunnustukset asetetaan todelliseen vaakakuppiin...

Komediaa, tragediaa vai draamaa … vai draamapohjaista tragikomediaa? Vai vain romanttinen satu?

Elokuvan näyttelijäkaarti on kunnianosoitus aiemmalle yritykselle ohjata tarina valkokankaalle. Tarinan keskiössä on jo ensimmäisen yrityksen päänäyttelijäksi kaavailtu Sean Penn (vuoden 1997 satoa U-Turn, Hugo Pool, Loved ja The Game), joka onnistuu erinomaisesti roolissaan asioista poissaolevana ja "haahuilevana" harhailijana, kohtalon armoille antautuneena asekauppiaana. Pennin vakuuttava roolisuoritus palkittiin oikeutetusti Cannes’n elokuvafestivaaleilla parhaan näyttelijän pokaalilla. Pennin vetämän roolihahmon ajoittaiset hassut filosofiset kommentit antavat viitteitä oletukselle, että kyseessä oleva elokuva saattaisikin olla komediaa.

Elokuva kuitenkin huijaa katsojaansa. She’s So Lovely ei ole mitään komediaa - ei ainakaan perinteisessä mielessä. Nick Cassavetesin uusin ohjaus onkin erittäin ongelmallinen juuri elokuvien luokittelijoille: mihin elokuvatyyliin elokuva sijoittuu, minkä "virallisen" luokituksen avulla elokuvaa voitaisiin mainostaa ja myydä? Onko elokuva komediaa vai tragediaa, vakavaa ja kantaa ottavaa ihmissuhde-elokuvaa vai jotakin aivan muuta? Elokuva ei missään tapauksessa ole vain komediaa! Se onkin kategoriaa "vaan jotakin muuta"!

She’s So Lovelyn voimakkaiden naisroolien hahmojen kautta elokuva siirtyykin komediasta vakavampaan draamaan ja tragediaan. John Cassavetesin elokuvien rujo ja ahdistunut maailma hiipiikin hänen poikansa elokuvaan juuri naisroolien esittäjien kautta - rakkaus, petos, syyllisyys ja perheidyllin kyseenalaistaminen olivat keskeisiä teemoja jo pappa-Cassavetesin elokuvissa.

Robin Wright Pennin rooli mielettömän rakkauden sokaisemasta neitokaisesta on nostanut perhearvojen nimeen vannovat amerikkalaiset kriitikot takajaloilleen. Roolisuoritus on kuitenkin saavuttanut myös ansaitsemansa huomion - Robin Wright Pennin rooli on huomioitu näyttelijöiden killan (SAG Award) naispääosa-ehdokkuuden arvoiseksi.

"The World is controlled, by a computer and seven women" - Ei todellakaan mitään "bussimatkustaja-elokuvaa", vaan aivan erilaista!

She’s So Lovely kertoo merkillisen tarinan kymmenestä vuodesta ja kahdesta päivästä! Jos elokuvan luokittelu oli jo ongelmallista, niin ongelmat kasvavat lähdettäessä tarkastelemaan kerrontaa ja valkokankaan kertomaa tarinaa. She’s So Lovely poikkeaa täydellisesti "perinteisestä" Hollywood-elokuvan kerrontamuodosta. Mielettömästä rakkaudesta kertova tarina kerrotaankin mielettömällä tarinalla ja tavalla. Elokuvalla ei ole perinteisen kaavan tyylistä alkua tai lopetusta - siinä on vain tarina rakkaudesta, tarina kahdesta päivästä, joita erottaa kymmenen vuotta.

She’s So Lovely tarkastelee aihettaan täysin "mainstream"-elokuvan sääntöjen vastaisesti. Se ei mene valtavirtojen mukana tai noudata perinteistä "lainalaistettua" ja ennalta-arvattavaa juonikerrontaa. Elokuva ei sulaudu elokuvamaailman "bussimatkustajien" harmaaseen, kasvottomaan massaan. Tarinankerrontamuoto voidaankin nähdä viimeisenä ylistyslausekkeena pojalta isälle - amerikkalainen riippumaton elokuvatuotanto on paljon velkaa juuri John Cassavetesin monille merkillisille ja aitoja rikkoville elokuville (Husbands, A Woman Under the Influence). Nick Cassavetes onnistuu luomaan valkokankaalle mielenkiintoisen ja erikoisen, tutustumisen arvoisen elokuvan.

Erittäin katsottava elokuva

Kerronta vaihtelee elokuvan aikana voimakkaasta draamasta komedian keinoja vallattomasti käyttävään kerrontaan, huiputtaen ja yllättäen katsojansa juonenkäänteissään yhä uudestaan ja uudestaan. She’s So Lovely alkaa ja loppuu odottamattomalla tavalla.

Pitkästä aikaa valkokankaalla esitetäänkin tarina, jossa kaikki ei ole valmiiksi jauhettua ja selkeää, mustavalkoista. Vilpittömästi täytyykin tunnustaa, etteivät ohjaajan oppivuodet "isänsä varjossa" ole menneet hukkaan. Nähtävästi pojasta polvi paranee!

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 2 henkilöä