Salainen agentti, vielä kerran

Alkaa tuntua vähitellen siltä, että joka ikinen 1960- ja 70-luvuilla tehdyistä tv-sarjoista aiotaan marssittaa valkokankaille. Listan pituudessa on hämmentävintä oikeastaan se, että elokuvien tekemistä on jatkettu ahkerasti siitä huolimatta, että uudet tuotokset ovat menestyneet vaihtelevasti. Osaa on käyty katsomassa sankoin joukoin, mutta osa on ohitettu olankohautuksella.

Ilmiö olisi helppo tuomita osoitukseksi uusien ideoiden puutteesta, mutta toisaalta tutun tarinan filmatisointi on luultavasti aina pienempi taloudellinen riski kuin uuden. Omaperäiset ideat saavat harvoin taakseen megabudjettia. Viihde-elokuvien saralla uudelleenfilmatisointeja lienee myös helpompi markkinoida. Kyseisen tyylilajin edustajat ovat nykypäivänä niin triviaaleja, että nostalgian avulla aiheesta saa kiskottua edes muutaman julkaistun palstamillimetrin.

© 2008 Warner Bros1960-luvun komediasarjasta tutun Maxwell Smartin tuominen takaisin on lähtökohtaisesti heikko idea siksi, että aiheelle ollaan naurettu jo useamman kerran eri reseptillä. James Bondia parodioivat ääliöagentit ovat tulleet tutuiksi niin Austin Powersin kuin Johnny Englishinkin hahmossa. Jotta tämänkaltainen huumori jaksaisi naurattaa, olisi sen saatava uudenlaista potkua, mutta Salainen agentti 86 epäonnistuu tässä täydellisesti.

Elokuvan huumoria ei vedetä täysin yli Farrellyn veljesten tyyliin, mutta tv-sarjasta tuttu, ilman erikoistehosteita pärjäävä kiltti huumorikin on poissa. Monet tv-sarjasta tutut vakiovitsit ovat tallella, mutta tässä yhteydessä niiden hauskuus perustuu ainoastaan tunnistamiseen. Rikollisjärjestö KAOS ja vastapuolen hyvikset CONTROLin leivissä vastaavat edelleen kauhun tasapainosta, mutta siinä missä tv-sarja irvaili omalla kiltillä tavallaan kylmän sodan aikakaudelle, ei vanhasta vastakkainasettelusta ole saatu irti minkäänlaista päivitystä.

© 2008 Warner BrosSteve Carell täyttää Maxwell Smartin puhelimella varustetut kengät melko huonosti, sillä tämä yrittää tuoda sympaattisena ääliönä tunnettuun hahmoon samastuttavaa jokamiestä. Hölmöydestään huolimatta uusi Maxwell Smart on jokseenkin hyvä työssään, mikä on sarjaa katsoneelle pettymys.

Salainen agentti 86 ei uskalla luottaa pelkkään huumoriin elokuvan sisältönä siinä missä esimerkiksi Starskyn ja Hutchin uusintaversio. Juoni on perustavaraa, joten elokuvan toimintakohtaukset ovat paitsi tylsiä myös liian pitkiä. Pahiten Salainen agentti 86 kuitenkin menee metsään siinä, että toisin kuin tv-sarjassa, elokuvassa yritetään tosissaan saada romanttista viritystä Smartin ja Anne Hathawayn esittämän Angentti 99:n välille. Lopputulos on surkuhupaisa.

© 2008 Warner BrosPäähenkilöiden parinkymmenen vuoden ikäero selitetään kätevästi sillä, että Agentti 99 on tehtävän epäonnistuttua joutunut leikkauttamaan itsensä nuoremman näköiseksi. Jos nykyään elokuvissa ja tv-sarjoissa on arkipäivää, että ylipainoisia naisia esittävät ainoastaan hoikat naiset läskeiksi maskeerattuina, kuuluvatko vanhempia naisia esittävät teinit lähitulevaisuuteen? Maltan tuskin odottaa.

Salainen agentti 86 taitaa siis epäonnistua jokaisen mahdollisen kohderyhmän tavoittelussa. Kaiken nähneet teinit eivät toivottavasti jaksa nauraa kylmän sodan aikaisille stereotyypeille tai sille, ettei joku osaa käyttää linkkuveistä. Tv-sarjaa nuorena katsoneet taas eivät saa toivomaansa nostalgia-annosta, sillä valitettavasti Maxwell Smart on kadottanut viehätyksensä matkalla valkokankaalle. Kun on lähemmäs kaksi tuntia katsellut ennalta arvattavia pissakakkavitsejä ja Steve Carellia läskipuvussa, tulee Alastonta asetta ikävä. Ja se on paljon se.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:1 /3 henkilöä