Paljastavat merkinnät valkokangas

Täytynee nostaa hattua ohjaaja Richard Eyrelle, joka on uskaltanut lähteä ohjaamaan valtavirtaelokuvaa jonka perustana on kaksi naishahmoa. Naisista toinen on vieläpä eläkeikäinen harmaapää. Varmuutta ratkaisuun on haettu näyttelijävalinnoilla, sillä Paljastavat merkinnät -elokuvan rooleissa nähdään Judi Dench ja Cate Blanchett.

Elokuva on synkeäjuonteinen draamatrilleri, jonka suurimmat käänteet tapahtuvat henkilöhahmojen kehityksessä. Kuvaamataidonopettaja Sheba (Blanchett) aloittaa työt Barbaran (Dench) koulussa noviisina pitkän äitiysloman jälkeen. Barbara on tiukkasanainen ja -katseinen vanhapiika, joka kuitenkin pienen sulattelun jälkeen ystävystyy Sheban kanssa. Ystävyyssuhde saa pian jännitteitä, kun Barbara kiintyy Shebaan yhä enemmän ja saa yllättäen tietää tämän seksisuhteesta alaikäiseen oppilaaseen.

Romaanifilmatisointien yksi perusvirhe on käyttää voice-over-kertojaa, jolloin lopputuloksesta tulee usein kuvakirjamainen. Zoe Hellerin romaaniin perustuva Paljastavat merkinnät saa tämän tyylikeinon anteeksi kahdesta syystä: alkuperäisteksti on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, jolloin sisäinen kertoja on luonteva ratkaisu myös elokuvassa, ja lisäksi Judi Denchin persoonallinen ääni toimii hienosti. Hellerin romaania ei myöskään ole suomennettu, joten kovin monelle suomalaiselle se ei ole tuttu.

Elokuva käsittelee taidokkaasti yksinäisyyden ja halun teemoja, sekä paljastaa rakkauden ja riippuvuuden rajan häilyvyyden. Myös sukupolvi- ja luokkaeroja sivutaan, ollaanhan briteissä. Muodollisilta ja juonellisilta rakenteiltaan Paljastavat merkinnät on hillitty, mutta tyylikäs kuin elokuvan keskiluokkainen koti. Reiluun puoleentoista tuntiin on mahdutettu monta muutosta, mutta mitään suurempia nokkeluuksia tai yllätyksiä ei juonen osalta ei ole kuitenkaan luvassa. Lopulta elokuva jää kaipaamaan sitä kirpeintä käännettä.

Parasta antia elokuvassa onkin dialogi, joka on ilahduttavan raikasta peribrittiläisyydessäänkin. Myös päähenkilöiden välille tuoreella tavalla rakennettu asetelma pelastaa paljon. Henkilöhahmot paljastavat haavoittuvuutensa, vaikka ruusuista kuvaa elokuva ei naiseudesta eikä naisten välisestä ystävyydestä anna. Ihmissuhteiden motiivit joutuvatkin melko kyynisen tarkastelun alle. Tilanteen kärjistyminen pitää silti otteessaan, koska päähenkilöt ovat kiinnostavia ja moniulotteisia. Näin Paljastavat merkinnät välttää useimpien trillerien sudenkuopan.

Ilman Denchin taidokasta tulkintaa elokuvan päähahmo voisi kuitenkin jäädä ohueksi. Kissan kanssa elelevä sinisukka historianopettaja on stereotyyppinen, vaikka saakin myöhemmin lisää syvyyttä. Yleensäkin tasaisen hyvää työtä tekevä Blanchett näyttää myös kyntensä. Sen sijaan sivuhenkilöitä on hieman liikaa. Bill Nighyn näyttelemä Sheban aviomies olisi voinut saada enemmän tilaa ja lisäksi teinirakastajan (Andrew Simpson) motiiveihin jää kaipaamaan selitystä.

Paljastavat merkinnät on ehdolla sunnuntaisissa Oscareissa musiikista, parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta, parhaasta naissivuosasta sekä parhaasta naispääosasta. Luulenpa, että hehkeä Blanchett on Akatemialle mieluisampi valinta, mutta toivottavasti Dench saisi pystinsä. 73-vuotiaan ammattilaisen karismaa kun rypyt vain komistavat.