Narnian tarinat: Velho ja leijona valkokangas

Ei liene yllätys, että Sormusten herran sukseen jälkeen isolla budjetilla siunattuja fantasiaklassikoiden filmatisointeja nähdään enemmänkin. Nyt vuorossa on osuvasti Tolkienin ystävän C.S. Lewisin Narnia-sarja. 1950-luvulla alkunsa saanut sarja käsittää seitsemän osaa, joten jos raha vaihtaa omistajaa tarpeeksi usein, tullaan ainakin muutama jatko-osa näkemään. Ensimmäinen elokuva, Velho ja leijona, on uskollinen kirjalle mutta liian paisutteleva.

Tarina saa alkunsa toisen maailmansodan aikaisesta Iso-Britanniasta. Neljä sisarusta lähetetään Lontoosta turvaan vanhan professorin kartanoon. Kartanossa Lucy, Susan, Edmund ja Peter löytävät vahingossa vaatekaapin, josta pääsee toiseen maailmaan, Narniaan. Narnia on ikuisen talven ja pahan valkoisen noidan vallassa. Lapset saavat tietää olevansa osa ennustusta Narnian pelastamisesta.

Kirjan tapaan elokuvakin on puhtoista sadunkaltaista fantasiaa myyttisten hahmojen ja puhuvien eläinten kera. Suurin ongelma on yritys venyttää satu eepoksen mittoihin. Parinsadan sivun mittaisesta kirjasta ei ole aivan sisältöä kahden ja puolen tunnin uskolliseksi adaptaatioksi.

Eepoksen leimaa ja lisää pituutta tuo lopun massiivinen ja luonteeltaan turha taistelu, johon keskittyminen on ehkäpä suurin muutos alkuperäismateriaalista. Muu elokuva on otteeltaan pienimuotoisempi kuvakulmia myöten. Väkisinkin miettii, että tekijät eivät ole uskoneet tarinan ja fantastisen maailman itsessään riittävän, vaan mukaan on pitänyt sekoittaa Sormus-leffoista tuttua mahtipontisuutta katsojakuntaa laajentamaan. Tässä tapauksessa lopputuloksena on tyhjiä sanoja ja uskomattoman alleviivaavaa musiikkia.

Tämä on harmi, koska vapaammalla otteella tarinasta ja näyttelijäkaartista olisi saanut irti enemmänkin. Nyt ainoastaan nuorinta lasta näyttelevä Georgie Henley ja valkoista noitaa esittävä Tilda Swinton ovat saaneet hahmoistaan eläväisiä muiden jäädessä statisteiksi.

Osalla Narnia-kirjoista ei ole suurempaa yhteyttä toisiinsa, joten jatkumoa Pottereiden ja Sormusten herrojen tapaan ei ole tiedossa. Toisaalta kaikkia kirjoja tuskin nähdäänkään valkokankaalla. Velho ja leijona on kelpo avaaja sarjalle, mutta pitää toivoa, että Peter Jackson ei huomaamattaan tullut luoneeksi orjuuttavaa mallia Sormusten herran jälkeisille fantasiaelokuville.