Shrek kotikatsomo

Viime viikonloppuna jaetuista Hollywoodin kultapojista eli Oscareista parhaan animaatioelokuvan palkinnon nappasi jo videolevitykseen Suomessa ehtinyt DreamWorksin ja PDI:n tuotos Shrek. Samaiseen palkintoon olivat ehdolla myös meillä tällä hetkellä teattereissa pyörivä Disneyn ja Pixarin Monsterit Oy sekä meillä vielä tuntematon animaatio Jimmy Neutron: Boy Genius. Piirroselokuvan nykytrendistä, ainakin Amerikassa, kertonee paljon se, että kaikki kolme ehdokasta olivat tietokoneanimaatioita.

Shrek, kuten PDI:n edellinenkin tietokoneanimaatio Antz, on suunnattu lapsille mutta sitä on maustettu rutkasti enemmän aikuisempaan makuun kuin esimerkiksi Disneyn piirroselokuvia. Nuoremmat katsojat saavat varmastikin ilonsa irti hassujen hahmojen vauhdikkaasta poukkoiluista ja aikuiset enemmän verbaaliakrobatian puolelta. Mutta jotenkin näiden kahden elementin ristisiitos jää tässä elokuvassa hieman valjuksi kummaltakin osin. Mitään suurta tarinaa ei sadun puolella kerrota eivätkä aikuisille suunnatut vitsit nyt niin ihmeellisiä olleet.

Tietokoneanimaation taso on kehittynyt viime vuosina todella häikäiseväksi. Varsinkin taustoista löytyvät yksityiskohdat loistavat kirkkaan kauneissa väreissä luoden hämmästyttävän todentuntuisia maailmoja. Mutta tuntuu siltä, että yhdeksi lajityypin helmasynniksi on muodostumassa tarinan tallaantuminen hiotun tekniikan jalkoihin. Näin myös Shrekissa, joka ei lunasta alun lupauksia vaan taantuu tavanomaiseksi tarinaksi.

William Steigin lastenkirjaan perustuva Shrek on eräänlainen satuparodia. Kuuluisia satuhahmoja vilahtelee solkenaan tarinassa, joka itsekin on kuin vanhojen satujen summaus - ennalta arvattava ja kaavamainen. Prinsessaa lähdetään pelastamaan lohikäärmeen kynsistä pahan lordin vaimoksi, mutta matkalla lempi leimahtaa ja rakkaus voittaa kaikki esteet. Lastenelokuvan formaattiin sopiva opetus on tällä kertaa se, että rumakin voi olla sankari ja kauneus on aina katsojan silmässä.

Shrekin alkukielisessä versiossa pää-äänirooleissa meuhkaavat Mike "Austin Powers" Myers Shrekinä ja Eddie "moottoriturpa" Murphy aasina. Meyersin irkkuaksentti luo vanhahtavan vastakohdan Murphyn taukoamattomalle moderneja viittauksia vilisevälle "Hey man" -lätinälle. Suomenkielisessä versiossa juuri Murphyn osuus taisi tuottaa eniten vaikeuksia.

Mitään suurta ilottelua ei Shrek ei siis tarjoa mutta viihdyttää ainakin alkukielisenä paremmin aikuista katsojaa kuin monet muut viimeaikaiset animaatiot. Kaunista katseltavaa ilman sen syvällisempää sisältöä. Videolta löytyy jälleen kerran niin suomeksi puhuttu kuin tekstitettykin versio, joka alkaa muodostua hyväksi tavaksi näissä animaatiojulkaisuissa.