Seitseman miekkaa valkokangas

Läntisen teollisuuden siirtyessä yhä enenevissä määrin Kiinan kaltaisille idän halvan tuotannon alueille voisi elokuvateollisuudenkin ounastella seuraavan perässä. Venäjän suuntaan on jo ilmaistu vakavaa kiinnostusta, kun on huomattu siellä tehtävän ulkoisilta puitteiltaan amerikkalaistuneen viihdemaailman normit täyttävää elokuvaa.

Elokuvan tekeminen on kallista bisnestä, jossa tuottavuus on avainasemassa, joten tuotantokustannuksista nipistäminen kiinnostaa suuria elokuvayhtiöitä. Hollywood-elokuvan puolesta tuskin tarvinnee pelätä, sillä niin kiinalaisilla kuin venäläisilläkään ei ole Hollywoodin tärkeintä pääomaa: tähtiä. Maailmanlaajuinen yleisö tuskin huokailee vielä vuosiin kiinalaisten tai venäläisten naamojen perään.

Tekninen toteutus ja kuvaaminen ovatkin toinen juttu. Kiinan, Hongkongin ja Etelä-Korean suunnalta on jo vuosia todistettu teknistä osaamista ja suvereenia elokuvantekoa. Seitsemän miekkaa on esimerkillinen käyntikortti edellä mainittujen maiden kyvystä tuottaa sujuvaa ja laadukasta elokuvaa.

Vaikka elokuvassa on väistämättä aina tuotantokulttuurinsa leima, niin aasialainenkin elokuva on vuosia ollut amerikkalaisen viihteen läpitunkemaa, ainakin siltä osin kun idän tuotantoja meikäläisillä valkokankailla on ollut mahdollista nähdä. Komeat maisemat, värikkäät kulttuurit ja persoonalliset tarinat eivät ole kadonneet, mutta niitä vaivaa yhä enemmän pinnallinen koreus kerronnan ja ilmaisun yhä vahvemmin pitäytyessä kaupallisen yleismaailmallisena.

Taistelu- ja toimintakohtaukset ovat tänä päivänä lähes samasta muotista toteutettuja huolimatta siitä, mistä tuotantokulttuurista elokuva on peräisin. Siinä missä hyppelyt ja hidastukset vielä joitakin vuosia sitten sävähdyttivät, niin nyt ne enemmänkin haukotuttavat. Seitsemässä miekassa kaikki on teknisesti sekä ulkoisilta puitteiltaan moitteettomasti kohdallaan, kuten Yhdysvalloissa elokuvaoppinsa saaneelta ja Hongkongissa uraa tehneeltä, kymmeniä elokuvia tuottaneelta ja ohjanneelta Tsui Harkilta voi odottaakin.

Ohjaaja-tuottajan mittavalta uralta löytyy muun muassa pari Van Damme -elokuvaa (Knock Off ja Double Team) sekä sellaisia menestyksiä, kuten Aavesoturi (A Chinese Ghost Story). Rutiininomaisuus onkin Seitsemän miekan tuntuvin ongelma. Ajattomaan kiinalaisklassikkoon perustuvassa tarinassa seitsemän miekkamiestä, joista yksi on nainen, pelastavat kylällisen väkeä valtaapitävien järjettömältä väkivallalta. Ulkoinen puleeraus puhdistaa tarinan taianomaisuudesta, eivätkä edes draaman itämaiset nyanssit jaksa ylläpitää kiinnostusta, päinvastoin. Vuoristomaisemat ja kiviset arot ovat komeita, mutta kaksi ja puolituntia niitäkin on liikaa.