Murto ja varkaus valkokangas

Siinä missä Englantilaisen potilas (1996) vei ohjaaja Anthony Minghellan ansaitusti ihmisten sydämiin, Päämääränä Cold Mountain (2003) olikin sitten monin paikoin varsin sentimentaalista soopaa. Kummatkin menestyivät niin katsojaluvuissa kuin pystienmetsästyskilpailuissa, Englantilainen potilas jopa yhdeksän Oscarin arvoisesti.

Noissa kahdessa historiallisen draaman avulla kyynelhanoja aukonut ohjaaja on nyt paneutunut nykypäivän ongelmiin kansojen uudessa sulatusuunissa Lontoossa. Itse Murto ja varkaus -elokuvan tarinan kirjoittanut Minghella on myös turvautunut tuttuihin näyttelijöihin, sillä Juliette Binoche tähditti jo Englantilaista potilasta, Jude Law taas Lahjakas Herra Ripley (1999) ja Päämääränä Cold Mountain -elokuvia.

Nykyaikaan sijoittuva Murto ja varkaus kertoo maisema-arkkitehti Willistä ja tämän kumppanista Sandystä, jotka perustavat toimiston Lontoon pahamaineiseen King’s Crossiin. Kun yrityksen tiloihin murtaudutaan useana yönä peräkkäin, niin avovaimonsa Livin ja autistisen tyttärensä Bean nurkkaan ajama Will alkaa viihtyä paremmin murtovarkaita metsästäen kuin kotonaan. Väijyessään toimistoaan Will tapaa prostituoitu Oanan, mutta päätyy lopulta seuraamaan Miro-nimistä murtovarasta tämän kotiin. Pian Will tutustuu Miron äitiin Amiraan, eikä mikään ole enää ennallaan.

Elokuvan englanninkielinen nimi Breaking and Entering pitää sisällään niin paljon enemmän symboliikkaa kuin naurettava käännös Murto ja varkaus. Itse rikos ei ole tarinan pääosassa, vaikka se taka-alalla koko ajan häilyykin.

Jotain todella on rikki päähenkilö Willin sisällä, kunnes Amira auttaa korjaamaan sen, mutta samalla myös Bosniasta paenneilla Amiralla ja Mirolla on omia traumojaan. Elokuvan mainos puhuukin paitsi murtovarkauksista, myös tunnevarkauksista, ja Minghella on kyllä sisällyttänyt tarinaan mukaan paitsi erinäisiä rikoksia kiristyksestä aviorikokseen, myös ihmisen koko tunneskaalan rakkaudesta katumukseen.

Monilla symboleilla ja metaforilla ladattu Murto ja varkaus melkein kaatuu omaan näppäryyteensä, sillä elokuva yrittää kouluttaa liiankin kanssa. Alleviivaavasti Minghella kasvattaa meitä pukemalla sanoiksi sen, ettei kaikista rikoksista voida käydä oikeutta. Elokuva myös muistuttaa suuresta elintasokuilusta rikkaiden ja köyhien välillä läntisessä maailmassakin ja kertaa päälle vielä lähihistorian kauhuja Bosnian sodan muodossa. Mielenkiintoinen juoni kyllä koukuttaa, mutta todellinen sanoma hukkuu kaiken mahdollisen kirjoon, ja toteutus on ontto. Jotkut sivuhenkilöt, kuten Martin Freemanin esittämä Sandy katoavat välillä juonesta ja palaavat lopulta turhana täytteenä takaisin.

Murto ja varkaus -elokuvan pelastavat kuitenkin erinomaiset roolisuoritukset ja laadukkaasti tehty työ. Paitsi pääosan esittäjät Binoche ja Law, niin Robin Wright Penn Livinä kuin Vera Farmiga prostituoitu Oanana koskettavat, vaikkakin eri tavoin. Puoliksi ruotsalainen Liv kärsii masennuksesta ja on etäinen, Oana taas ei jaksa puhetta, vaan käyttää ruumistaan edukseen. Kyynelhanat eivät silti tällä teoksella aukea, vaikka elokuvan kuvaus ja äänimaailmakin ovat mitä hienointa työtä.

Murto ja varkaus on turvallista ja laadukasta Minghellaa, missä arkipäivän realismi näkyy juonteina kasvoilla ja roskina kaduilla. Mikään huipputeos se ei kuitenkaan ole, siitä pitää lopulta huolen myös loppuratkaisun lässähdys.