Mission: Impossible – The Final Reckoning valkokangas

Kun Tom Cruiselta kysyttiin Trumpin tulleista tai tekoälyn uhkista Mission Impossible – The Final Reckoningin maailmankiertueella, hän ohjeisti haastattelijoita pysymään kysymyksissä elokuvasta. Mitä enemmän Cruise on vetäytynyt julkisuudessa kuoreensa, sitä enemmän hänen elokuvansa ovat viitanneet nykyisyyteen: kolmen vuoden takainen Top Gun: Maverick ilmensi Hollywoodin hajoavaa tähtituotantoa.

Mission Impossible – The Final Reckoning on kahdeksas osa Vaarallinen tehtävä -elokuvasarjassa. Se jatkaa seitsemännen osan taistelua Entiteetti-nimistä tekoälyloista vastaan.

Ensimmäisen kahden osan röyhkeä, nuori Ethan Hunt (Tom Cruise) on muuttunut valtavaksi irti päässeeksi voimaksi, joka muistaa jokaisen nimenkin kuin keisari Napoleon III. Mahtipontisuuden mahdollisuuksia mittaavaan roolityöhön Cruise lienee tällä hetkellä ainut, joka sen voi tehdä ilman, että tarvitsee maistaa vähä-älyisen ironian sivumakua.

Kuvaavaa on, että kun Hunt vetoaa Yhdysvaltain presidenttiin (Angela Bassett): ”Teidän täytyy luottaa minuun, vielä viimeisen kerran”, se kuulostaa joltain, mikä on voinut tapahtua. Hunt tiukkaa, onko hän metodeistaan huolimatta ikinä pettänyt presidenttinsä luottamusta. ”On kuin maailmaa pitäisi koossa kourallinen epätoivoisia ihmisiä, jotka pitävät muun maailman pystyssä”, sanoo muuten Cruisen esikuvakin, skientologiakirkon perustaja L. Ron Hubbard. Neuvottelusta alkaa Mission Impossiblen toinen näytös.

On harmi, että siinä vaiheessa ensimmäisen näytöksen on ehtinyt vesittää hyvin sekalainen informaatiotulva. Final Reckoningin käsikirjoittajat Christopher McQuarrie ja Erik Jendresen yrittävät selittää aiemman seitsemän elokuvan juonen keikaukset, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vain he voivat muistaa, mitkä langat punoa yhteen, mutta hekään eivät ole tienneet miten. Cruise sanoi, että elokuva valmistui kolme päivää ennen maailmanensi-iltaa.

Alussa on tusinallinen takaumia ja mielipuolisia siirtymiä lontoolaisesta kellarista itävaltalaiseen vankilaan ja sieltä taas suurlähetystöön ilman alkusalaatteja. Kiivaan tahdin (katsojalla ei ole varaa puolenkaan minuutin hajamielisyyteen) takia sain teatterissa epäilyksen, että seuraamme Entiteetti-tekoälyn skenaariota tulevasta. Ei siis ihme, että Cruise on promokiertueellaan levittänyt popcornien ilosanomaa, sillä herkuilla alun yli pääsee.

Tämän jälkeen ohjaaja-tuottaja Christopher McQuarrie pelastaa elokuvansa. Toteemin lailla Mission Impossible tekee näkyväksi elokuvahistorian risteyskohdat ja ulottaa otteensa mykkäelokuvista uusiin esteettisiin mahdollisuuksiin. Vaikka näen valkokankaalla koko lailla saman, minkä kamera on jo kertaalleen nähnyt, tuntuu, että toimintakohtaukset tapahtuvat juuri nyt. Cruisen suorituksessa häkellyttävintä ei ole, että hän tekee stunttinsa itse vaan se, miten hän pystyy kaiken ohella taiturimaiseen näyttelijäsuoritukseen ja miettimään, miltä kohtaus näyttää kamerassa.

Hunt muistuttaa, että kone päihittää ihmisen ajattelun vain, jos ihminen sen takia luopuu omasta ajattelustaan. Toisin kuin kamera tai muu tietokone, tekoäly ei tee tuoretta havaintoa maailmasta. Tekoäly tekoälynä ei osaa tehdä löytöjä. Väite ajattelun merkityksestä ei jää pinnalliseksi, koska Mission Impossiblea halkoo teema, että isänmaallisuus on vailla merkityssisältöä, jos mikään tilanne tai tieto ei sitä horjuta.

Toisen näytöksen vedenalaisessa kohtauksessa McQuarrie sulauttaa yhteen eri elementtejä: rikkumattoman rauhan (syvä meri), vaarallisen kiireen (hukkuminen), esineellisen pienuuden (avaimenreikä), aineettoman suuruuden (maailman kohtalo), funktionaalisuuden (sukellusvene) ja hengellisyyden (kuorolaulu). Sekä sukelluskohtaus että lopun ilmataistelu avaavat kapean raon luonnon juhlalliseen voimaan, joka lopulta voittaa.

Siinä missä balettitanssija Galina Ulanova pyysi elämältään, että hän olisi saanut tanssia minuutin täydellisesti, luulen, että näissä kohtauksissa ollaan lähellä elokuvataiteen kulminaatiopistettä.

Mission Impossiblen ikäraja on onneksi säilynyt 12 vuodessa. Lapsena viettäisin elokuvan jälkeisen kesän moottoriveneen keulasta roikkuen ja seiniä juosten. Mutta koska olen aikuinen, vaadin puolisoani antamaan minulle tehtäviä, kuten ”huonepölyn bakteerien aiheuttaman nenän limakalvon tulehduksen epidempiariskin eliminointi ruokakunnasta”, ja moppiin tarttuminen saa uuden merkityksen.