Stuntteja ja spektaakkeleita
Sirkus Tomppa esittää (förevisar): Ethan Hunt tiimeineen etsii maailmaa uhkaavaa MacGuffinia. Luvassa näyttäviä ja vaarallisia stuntteja Tom Cruisen ja kumppanien tekemänä, hienoja maisemia ympäri maapalloa, adrenaliinintäyteisiä takaa-ajoja, tappeluita ja temppuja. Sirkusesityksen kesto on 163 minuuttia. Ei väliaikaa.
Elokuvatarjonta on pullollaan toinen toistaan näyttävämmäksi mainostettuja blockbustereita. On supersankarielokuvia, nopeiden ja raivokkaiden autokuskien perhe-elokuvia, salaisia kaikkien tuntemia agentteja, jatko-osia, esiosia, lähes haudasta kaivettuja arkeologeja kurmottamassa natseja edistyksellisen CGI-tekniikan turvin. Erittäin harvaa niistä mainostetaan ja markkinoidaan rehellisesti. Poikkeuksena on Mission: Impossible -elokuvasarja.
Mahdottomien tehtävien tekijät eli Tom Cruise ja luotto-ohjaaja sekä käsikirjoittaja-tuottaja McQ eli Christopher McQuarrie ovat suoraan kertoneet, että mammuttimaisia agenttitoimintaelokuvia tehdään pitkälti spektaakkelit ja stuntit edellä. Intensiivistä juonta sekä tunnenappuloiden painelua ei ole silti unohdettu. Juuri kun yhteiskunnassa on keskusteltu tekoälyjen potentiaalisesta vaarallisuudesta, on elokuvassa käsistä riistäytyvä tekoälyohjelma. Teos ottaa myös kantaa siihen, kuinka vaarallista voi olla, jos kaikki on digitaalisuuden ja bittien varassa.
Tarinassa on purevaa ajankohtaisuutta. Ensisijaisena tavoitteena on silti tarjota viihteellinen elämys, sirkusesitykseen verrattavissa oleva vyörytys, jossa eri temput ja niiden tekijät saavat sykkeen nousemaan. Mission: Impossible on ollut elämys- ja sirkustaidetta siitä asti, kun Tom Cruise vanhan brändin elvytti 27 vuotta sitten Brian De Palman ohjaamassa Vaarallisessa tehtävässä (1996).
Cruise tekee kuusikymppisenäkin vaarallisimmat temput itse, mikä tuo vahvan edun verrattuna niihin viihde-elokuviin, joissa näyttävimmät kohtaukset on tehty pitkälti digitaalisesti. Cruise on tältä osin kuin nykypäivän Buster Keaton, hän pistää itsensä likoon viihteen nimessä.
Uusimman osan eli Mission: Impossible – Dead Reckoning Part Onen kuvaukset aloitettiin sillä, kun Tomppa hyppäsi vuorelta alas moottoripyörällä. Syynä tällä aloittamiseen oli, että jos Cruise olisi loukkaantunut pahasti tai kuollut, niin elokuvan tekoon ei sillä hetkellä olisi kulunut kuin osa budjetista. Cruise selvisi ehjin nahoin, joten kuvaukset jatkuivat yli 290 miljoonan dollarin edestä.
Stunttien kuvaus on millintarkkaa ammattilaistyötä, jossa ei ole sijaa sattumalle. Sen sijaan tarinan ja hahmojen kehittelyssä on mukana enemmän rosoa ja eloa kuin monessa muussa blockbuster-franchisessa. Mahdottomilla tehtävillä on historiansa aiempien elokuvien osalta, ja sitä myös hyödynnetään. Aiemmista osista tuttuja hahmoja on useita, ja jopa ensimmäisen elokuvan hahmo Eugene Kittridge palaa Henry Czernyn esittämänä takaisin 27 vuoden poissaolon jälkeen.
Ethan Hunt ei seikkaile siis tyhjiössä. Sarjan ei silti tarvitse pohtia multiversumeita, tv-sarjoja tai samaan elokuvauniversumiin kuuluvien tarinoiden vaikutusta. Ethan Huntilla ei ole myöskään vastaavaa painolastia kuin James Bondilla, joka 1950-luvun hahmona on jäänyt nykypäivän ylettömien ja älyttömien käytösnormivaatimusten ristituleen. Nyky-Bond ei saa enää olla alkuperäisen kaltainen tupakoiva naistenmies, alkoholisti ja sovinisti, jollaisena hän olisi kiinnostavin. Siksi varsinkaan tuoreimmissa tulkinnoissa Bondilla ei ollut muuta tulevaisuutta kuin pehmentyä, kesyyntyä ja kuolla. Samaan aikaan Hunt laittaa lisää pökköä pesään.
Mitenkään helppoa ei Mission: Impossible – Dead Reckoning Part Onen tekeminen ole ollut. Elokuvaa on puurrettu vuosikausia edellisosan Mission Impossible – Falloutin (2018) jälkeen. Koronapandemia viivästytti teosta vuosia. Internetiin ehti vuotaa videopätkiä, joissa Cruise ripittää kovasanaisesti niitä työntekijöitä, jotka rikkoivat koronaprotokollat. Joillekin Cruise on alaisille huutava konna, mutta useammalle hän on henkilö, joka ottamalla tiukan linjan suojelee tuhansien ihmisten vuosien työtä ja työpaikkoja. Ja maksoihan Cruise omasta pussistaan puoli miljoonaa ja osti laivan, johon sairastuneet saatiin eristyksiin.
Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One on kestoltaan massiivinen, mutta sen viihdekerroin on yhtä korkea. Monien tämänvuotisten franchise-elokuvien aikana on elokuvakatsomossa tullut väsy ja jopa uni. Sen sijaan seitsemäs Vaarallinen tehtävä pitää lujasti otteessaan alusta loppuun. Vetovoima on odottamattoman vahva ja hypnoottis-magneettinen. Pelkillä megastunteilla sellaista ei saavuteta. Teokseen on ympätty simppeleitä mutta väkeviä teemoja ystävyydestä, menneisyyden haamuista sekä ristiriidasta velvollisuuden ja inhimillisyyden välillä.
Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One on lajissaan ensiluokkaista ja erinomaisesti tehtyä kesäviihdettä, parhaan A-luokan agenttitoimintaseikkailu. Sen tehtävänä ei ajankohtaisesta tekoälyteemasta huolimatta ole ottaa kantaa vaan tempaista mukanaan seikkailuun. McQuarrien ohjaus vyöryttää toinen toistaan vaarallisempia tai mahdottomia tehtäviä valkokankaalle ja ennen kaikkea osaa rytmittää ne luontevasti. Tom Cruise on yhtä vahvassa blockbuster-vireessä kuin jälkimmäisessä Top Gunissa, ja taistelee lähes yksinään Disneyn ja Warnerin elokuvauniversumi-dominanssia vastaan. Ja on Dead Reckoningin päätösosaa odotellessa voitolla.
Seuraava:
Kolme muskettikoiraa
Sympaattinen elokuvapäivitys vanhasta piirrossarjasta kärsii liiasta tiivistämisestä ja tarinan putkijuoksusta.
Edellinen: Muiden lapset
Muiden lapset tuntuu kuin verestävältä haavalta, joka on täynnä raakaa tunnetta, pelkoja ja onnistumisen huumaa.