Top Gun: Maverick valkokangas

Harva tämän vuoden blockbustereista on herättänyt samanlaista hypeä kuin Top Gun: Maverick. Jatko-osa vuoden 1986 toimintadraamalle ei sinänsä ole yllätys Hollywoodin uusversioiden aikakaudella, vaikka elokuvien välillä on ehtinytkin vierähtää tovi. Yllättävämpää on se, että jatko-osa on muutakin kuin vain kyyninen rahastus ikonisella elokuvanimikkeellä.

Elokuvan nimi viittaa Yhdysvaltojen laivaston lentäjäkouluun, jossa taotaan lentäjä-ässistä parhaimmat. Edellisen elokuvan päähenkilö kommodori Pete ”Maverick” Mitchell (Tom Cruise) on pyydetty kouluttamaan uusista tulokkaista valikoitu ryhmä ilmaiskuun vihollislinjojen sisäpuolelle. Koulutukseen osallistuu myös Maverickin entisen tutkaupseerin poika Bradley ”Rooster” Bradshaw (Miles Teller). Kohtaamisen myötä vanhat haavat alkavat jälleen avautua.

Alkuperäinen Top Gun – lentäjistä parhaat ei ole koskaan ollut kummoinen elokuva. Upealla soundtrackilla siunattu teos muistutti lähinnä Yhdysvaltojen armeijan mainosvideota, jossa pääosaa näyttelivät kalliit hävittäjät ja fotogeeniset tähdet. Top Gun: Maverick parantaa otetta siirtämällä sivuun Reaganin ajan rinnanrummutuksen ja antamalla tilaa elokuvan henkilöhahmoille.

Jatko-osa edustaa miehistä melodraamaa, joka on saanut vahvan jalansijan Hollywoodissa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tarina vanhan koulukunnan työmiehistä, jotka taistelevat olemassaolostaan teknologisen murroksen keskellä, toisintaa piirteitä, joita lajityypin teoksissa usein nähdään. Suhde on nostalginen ja asenne muutosta kohtaan kiikkerä.

Maverick on vanhentunutta kalustoa kuten lentämänsä hävittäjätkin. Ikääntyneen karjun on todistettava itsensä teknologisesti ylivertaisen vastustajan edessä ja samalla osoitettava arvonsa yhteiskunnassa. Rinnalla kulkevat menneisyyden virheet, niin parisuhteessa entiseen naisystävään Pennyyn (Jennifer Connelly) kuin myös epäonnistunut rooli Roosterin ohjeistavana isähahmona.

Mieskuvastoa leimaa tuttuus, mutta sen vetovoimaa on vaikea kiistää. Ohjaaja Joseph Kosinski luo konventionaalista viihde-elokuvaa, jonka sisällä kuitenkin sykkii vahva sydän. Elämää nähneessä Maverickissa on syvyyttä ja haikeutta, joka tekee hahmosta kokonaisemman kuin esiosassa. Cruise, Connelly ja sivuroolissa esiintyvä Val Kilmer kantavat elokuvan tunnelmaa vahvaeleisesti.

Rakenteellisesti elokuva on hyvissä kantamissa. Paljon auttaa, että keskiössä ei ole enää ilmavoimien koppavat nulikat ja heidän törmäilevät egonsa, vaan ryhmän valmistautuminen ylivoimaiseen tehtävään. Sähäkät lento- ja ilmataistelukohtaukset sekä kireistä tilanteista muodostuva jännite kuljettavat kahden ja puolen tunnin kestoa harvinaisen sulavasti.

Seikkailu, sankaruus ja suuret tunteet. Näiden varaan Hollywoodin elokuvallinen aate rakentuu ja Top Gun: Maverick on tältä osin myös ohjekirjansa lukenut. Esiosaansa kypsempi tulokas jatkaa luontevasti edeltäjänsä viitoittamalla tarinapolulla, mutta luoden vahvuutensa omilla ehdoillaan. Lopputulos on kevyt ja turvallinen, mutta myös vilpittömän aito. Lady Gagan erinomaisen tunnuskappaleen kuljettamana sen viehätys on helppo ymmärtää ja ostaa.