Lapseton äiti
Virginie Efirasta on muodostunut lyhyessä ajassa modernin keski-ikäisen ranskalaisnaisen arkkityyppi elokuvakankailla. Ahkerasti elokuvia tekevät Efira ponnahti kriitikoiden ylistämäksi näyttelijäksi ja ohjaajien muusaksi vuoden 2016 Cannesin elokuvafestivaalilla. Hänet nähtiin silloin pienessä roolissa Paul Verhoevenin Ellessa (2016), mutta merkittävämmän roolityönsä hän teki Justine Trietin ohjaamassa elokuvassa Victoria (2016). Haavoittuvaisia ja tunteidensa kanssa painivia aikuisia esittävä Efira on karismaattinen näyttelijä, jonka luoma emotionaalinen syvyys on osattu valjastaa Muiden lapsissa (2022) elokuvan johtotähdeksi.
Rachel (Efira) on itsevarma 40-vuotias opettaja, joka käyttää aikansa kasvattaen muiden lapsia. Hän on löytänyt uuden rakkauden Alin (Roschdy Zem) kanssa, mutta ei vielä ole tavannut tämän tytärtä Leilaa (Callie Ferreira-Goncalves). Uuden suhteen edetessä Rachel joutuu navigoimaan omaa suhdettaan äitiyteen, Leilan biologiseen äitiin (Chiara Mastroianni) ja ajatusta puolison lasten kasvattamiseen. Hän on tietoinen asemastaan ja auktoriteetistaan koulunsa nuorten kanssa, mutta uusioperhearki tuo mukanaan uudet haasteensa.
Muiden lapset tuntuu verestävältä haavalta. Se on täynnä raakaa tunnetta, pelkoja ja onnistumisen huumaa. Vaikka Rachel painii oman lapsettomuutensa kanssa, ei se ole asia, joka vaikuttaisi hänen identiteettiinsä Rachelina. Äitiys kiinnostaa, mutta biologinen äitiys ei ole perimmäinen tarkoitus hänen elämälleen. Muiden lapset onnistuu tarkkaavaisella otteella erottelemaan erilaisia ajatuksia äitiydestä ja lapsen tukena olemisesta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Rebecca Zlotowski on ammentanut omasta elämästään sytykkeitä tarinalle, mikä on omiaan luomaan monisyisen rakkaustarinan, joka tällä kertaa keskittyy äitipuolen ja tyttären suhteen kehittymiseen.
Jo nimellään Muiden lapset viittaa ulkopuolelta tulevaan arvottamiseen, joka nousee Rachelin tarinassa hänen äitiytensä määrittäväksi leimaksi. Hänen oletetaan olevan vapaa vanhemmuuden mukanaan tuovista velvollisuuksista, mutta samalla häneltä oletetaan näkymättömyyttä parisuhteessaan, jotta hän ei häiritse vanhempien suhdetta tyttäreensä. Aina kun suhde Leilaan tuntuu vahvistuvan, häviää Rachelin rooli kasvattajana biologisten vanhempien varjoon. Suhde, jonka eteen Rachel tekee töitä, on aina vaarassa hävitä hänen sormiensa läpi, kun vanhemmat niin päättävät.
Efiran ilmaisuvoimaiset kasvot kantavat elokuvaa. Rachelissa on samaa haavoittuvaista uhmaa kuin Muistan sinut, Pariisin (2022), Sybilin (2019) tai Victorian (2016) sankarittarissa. Vaikka elokuva kertoo uusiperhearjesta ja haaveista äitiydestä, ei se kuitenkaan ole ainoa asia, joka määrittää Rachelia. Muiden lapsia kasvattavan opettajan haaveet kohdistuvat perinteiseen äitiyteen, mutta hänen vaikutuksensa lähipiirin ja koulun lapsiin on pitkäkestoisempi kuin hän edes osaa kuvitella. Muiden lapset on pieni elokuva elämän pienistä koettelemuksista, mutta se on kerrottu intiiminä tarinana, joka saa pohtimaan onko veri vettä sakeampaa.
Seuraava:
Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One
Parhaan A-luokan agenttitoimintaseikkailu on erinomaisesti tehtyä kesäviihdettä.
Edellinen: No Hard Feelings
Yllätyksetön mutta sujuva kesäkomedia ujosta nuorukaisesta, jonka vanhemmat palkkaavat kokeneemman naisen viemään tältä poikuuden.