Madagascar 2 valkokangas

Eläinhulluttelu Madagascarin jatko-osassa Madagascar 2 pikkuleijona Alakai (Ben Stiller) joutuu vahingossa eroon vanhemmistaan ja päätyy laatikossa New Yorkiin ja siellä eläintarhaan. Elämä on leppoisaa, niin kuin nyt eläintarhassa voi olla, kunnes Alexiksi sittemmin nimetty leijona ja kaverinsa päättävät karata lomalle ja päätyvät Madagaskarin saarelle, kuten sarjan ensimmäisessä elokuvassa nähtiin.

Kakkososan mutkat suoriksi oikovassa juonessa eläimet matkustavat omituisen pingviini-possen reparoimalla lentovärkillä takaisin alkujuurilleen Afrikkaan. Hätälaskun jälkeen Alakai tunnistaa paikan kodikseen ja löytää takaisin laumansa pariin. Ilkeä Mukanga (Alec Baldwin) juonittelee kuitenkin Alakain johtajaisän (Bernie Mac) päänmenoksi, ja haastaa Alakain kohtalokkaaseen aikuistumisriittiin.

Tämän perusjuonen ohessa kaikenlaiset savannin eläimet touhottavat, ihastuvat, räpeltävät ja potevat elämän sattumuksia. Mukana on Melman-kirahvia (David Schwimmer), Gloria-virtahepoa (Jada Pinkett Smith), Marty-seepraa (Chris Rock) ja lauma muita. Myös muutama ihmiseläin sotkeutuu juoneen melko teennäisellä tavalla. Supermummo, jonka kanssa pingviinit ja leijonat silloin tällöin jostain älyttömästä syystä nujakoivat, on löyhä yritys ihmisestä eläintarinassa, joka ei ole ihan paha, mutta kuitenkin riittävän vastenmielinen jatkuvaksi tappelupukariksi. Eläinten turha inhimillistäminen tässä mielessä on mauton ylilyönti.

Originaaliversion näyttelijät, Schwimmer, Pinkett Smith, Rock ja Sacha Baron Cohen Julien-elostelijana, ovat kiistatta taitavia ja hauskoja, mutta siihen hauskuus loppuukin. Vaikka pölhö seepralauma Martyn johdolla voittaakin sympatiat puolelleen, niin takaa pilkottava eläinhahmojen rodullistaminen on kulunutta tyypittelyä. Tämä tulee esiin ainakin alkuperäisäänillä katsotussa englanninkielisessä versiossa.

Kuten yleensä animaatioissa, käsikirjoitusta on tässä Dreamworksin tuotoksessa höystetty aikuista makua kosiskelevilla populaarikulttuurisilla viittauksilla. Vahinko vain, että Pixar tekee saman monta kertaa taitavammin. Muuten koko homma on selkärangattoman konventionaalinen, ja aikuistumis- ja sankariasetelmat toistavat itseään. Ei lapsia saisi aliarvioida, joku muu kuin nuori uros voisi joskus olla päähenkilön standardi!

Paitsi ennalta-arvattavuudessaan, Madagascar 2 on lisäksi epätasainen kaaos. Elokuvan alku on epäselvä kaahausjakso, jonka jälkeen mätkitään ja sitten vähän pohditaan syntyjä syviä. Pläts ja muksis, viuh ja skriik. Olen auttamattomasti kohderyhmästä ohi, mutta senkin uhalla uskallan haastaa nykypäivän tarjonnan lastenelokuvissa. Onko se tappelua, pöljää toikkarointia ja hypernopeaa ja toisaalta epärytmistä kerrontaa, jota lapset haluavat tänään nähdä? Vai eikö parempaa ole tarjolla? Surettaa, ja tulee Nalle Puhia ja Muumeja ikävä. Jos ne tuntuvat liian lapsellisilta tai vanhentuneilta, niin lapsille voisi mieluummin tarjota vaikka Nemoa etsimässä kuin tätä kertakäyttöhäsläystä.