Madagascar 3 valkokangas

New Yorkin eläintarhasta Madagaskarin kautta manner-Afrikkaan harhautuneet leijona, seepra, virtahepo ja kirahvi palaavat mekastamaan valkokankaalle. Tällä kertaa sekalainen seurue päätyy kiertämään keskiseen Eurooppaan, kun eläimet liittyvät nukkavierun sirkuksen matkaan tavoitteenaan päästä takaisin kotiin New Yorkiin.

Kolmanteen osaansa ehtineen animaatioleffasarjan aloitus Madagascar (2005) ei aikoinaan paljoa säväyttänyt ja odotukset olivatkin alhaalla ennen Madagascar 3:n näkemistä. Mutta täytyykin tunnustaa, että puolentoista tunnin kolmiulotteisen mellastuksen jälkeen olo ei ollutkaan läpeensä tympääntynyt vaan lähes päinvastainen. Kyllä tämän kerran jaksaa katsoa, 3D toimii, vauhtia riittää kuin myös näppärää läppää, vaikkei itse tarinasta sisältöä ja sanottavaa juuri löydykään.

Eläinhahmoista hilpeimmiksi nousevat jo ensimmäisestä elokuvasta tutut pingviinit, tuo luonnon oma agenttiasuinen lintujengi, jonka johtaja Kippari pitää koko toimintabaletin lankoja räpylöissään. Tällä kertaa frakkinelikolta lähes varastaa show’n eläimiä jahtaava Monte Carlon eläinvalvonnan kapteeni Chantal DuBois, leffapahikseksikin aika tarmokas ja periksiantamaton täti. Eläinten päitä pussittavalle rouvakselle lankeaa yksi elokuvan herkullisimmista musiikkikohtauksista, kun hän herättää sairaalakuntoon piestyt apulaisensa takaisin taisteluvalmiuteen Edith Piafin kappaleella Non, je ne regrette rien.

Madagascar 3 luottaa siihen, että nuoret katsojat valloitetaan toiminnalla ja aikuiset lähes taukoamattomilla populaarikulttuuriviittauksilla, ja tämähän toimii ainakin ajoittain. Vaikka puheenparsi dubbauksessa ei olekaan korvia hivelevää, hetkittäin sieltäkin nousee muutamia aikuiseen nauruhermoon osuvia herkkupaloja. Käsikirjoittajat ovat rustanneet reilusti absurdeja vitsejä, kohtauksia ja hahmoja, mikä viehättää ainakin vanhaa Monty Python -sukupolven edustajaa.

Luvattoman huonojen jatko-osien luvattuna aikana semipositiivinenkin yllätys on tervetullutta vaihtelua. Lainatakseni elokuvan italialaisen sirkusmerileijona Stefanon käyttämään ilmaisua, Madagascar 3 ei ole mikään ihan ”haisukakki” elokuva.